​Et saanut hakemaasi unelmien työpaikkaa. Haluatko kuulla moitteita ja alleviivauksen puutteistasi, vai saada helpotusta ikävään oloosi? Valinta on sinun. Opettelemalla itseesi kohdistuvaa myötätuntoa voit valita itsekritiikin tai ystävällisyyden.
 
Vaikka emme haluaisikaan moittia itseämme, mielemme usein tekee sen automaattisesti, ihan pyytämättä. Ja kun elämämme on täyttä, vaatimusten ja odotusten ristiaallokossa luovimisesta ei kukaan selviä kolhuitta. Itsekritiikille tarjoutuu päivittäin satoja mahdollisuuksia nalkuttaa. Itseemme kohdistuva myötätunto on itsekritiikin vastakohta.
​

​Myötätunto on sitä, kun huomaat lapsen harmistumisen palikkatornin kaatuessa ja yrität helpottaa hänen oloaan: Otat itkua tuhertavan lapsen syliin ja silität päätä rauhoittavasti. Tarjoat apuasi tornin uudelleenrakentamiseen tai ehdotat uutta leikkiä. Myötätunto on siis kykyä mennä toisen asemaan ja toimia ystävällisesti ja auttavaisesti toista kohtaan.

​Itsemyötätunto tarkoittaa samanlaista kykyä itseäsi kohti. Se on sitä, että mokattuasi töissä et ala sättiä itseäsi tyhmyydestäsi ja osaamattomuudestasi. Kritisoinnin sijaan tunnistat pahan mielesi ja mietit, mitä voit tehdä lievittääksesi ikävää oloasi. Ehkä juttelet työkaverillesi tai käyt kahvilla.
 
Itsemyötätunnon ydin on siis oman ikävän fiiliksen huomaaminen ja pyrkimys lievittää ja ehkäistä sitä. Silloin kohtelet itseäsi ymmärtäväisesti ja ystävällisesti – samaan tapaan kuin myötätuntoisena vanhempana kohtelet lastasi.

Itsemyötätunto on taito, joka tutkitusti johtaa elämäntyytyväisyyden kohoamiseen. Se auttaa pitämään huolta hyvinvoinnistasi erityisesti silloin, kun kohtaat vaikeuksia. Se auttaa sinua selviämään musertumatta epäonnistumisista ja helpottaa suhtautumaan itseesi armollisesti.
 
Itsemyötätuntoa on tutkittu paljon ja sen hyödyt ovat selkeät. Tutkimuksissa on havaittu, että itseensä myötätuntoisesti suhtautuvat itseensä kriittisemmin suhtautuviin verrattuna:

• ovat tyytyväisempiä elämäänsä ja parisuhteeseensa
• kokevat vähemmän ahdistusta ja masennusta
• kestävät vastoinkäymisiä paremmin
• tarttuvat vaikeisiin tai epämiellyttäviin tehtäviin napakammin
• pystyvät käsittelemään epäonnistumiset lyttäämättä itseään
• selviävät stressin kanssa paremmin

​Itsemyötätunnon yksi mainio ominaisuus on se, että tutkimusten mukaan sitä ei voi olla liikaa. Eli korkealla itsemyötätunnolla ei ole havaittu olevan negatiivisia vaikutuksia.
 
Itsemyötätunto ei siis johda esimerkiksi laiskuuteen ja oman vaatimustason laskuun, ongelmien lakaisemiseen maton alle tai ikävien tuntemusten tunteiden kieltämiseen. Se ei ole itsesääliä tai itsekeskeisyyttä.
 
Sen sijaan itsemyötätunto antaa rohkeutta kohdata haasteita, ikäviä tunteita ja pahaa oloa tietäen, että pystymme käsittelemään myös mahdolliset epäonnistumiset. Myötätuntoisella asenteella voimme tarkastella virheitämme musertumatta ja oppia niistä. Se auttaa käsittelemään rakentavasti ongelmia ja oppimaan niistä, jottei ikävä tilanne toistuisi.

Itsemyötätunnon houkuttelevat vaikutukset ovat kenen tahansa saatavilla. Se ei nimittäin ole sisäsyntyinen ominaisuus, joka joillain onnekkailla on ja toisilla ei. Kyseessä on opittavissa oleva taito, jota kuka vaan meistä voi kehittää.
 
Itsemyötätuntoa ei opi hetkessä, mutta arkemme antaa harjoitteluun jatkuvasti mahdollisuuksia. Voit siis ujuttaa harjoittelua arkeesi ja pikku hiljaa kehittää taitojasi itsemyötätunnossa. Lupaan, että se kannattaa

Askel 1: tarkkaile itsekritiikkiä
 
Voidaksesi muuttaa jotain, sinun on oltava siitä tietoinen. Siksi itsemyötätunnon harjoittaminen alkaa oman sisäisen äänesi tarkkailulla. Ensimmäinen tehtäväsi on tulla tietoiseksi itsekritiikistäsi.
 
Harjoitus: Tutustu sisäiseen kriitikkoosi
 
Pidä päiväkirjaa viikon ajan. Millaisissa tilanteissa kuulet itsekritiikkiä? Mitä sisäinen kriitikkosi arvostelee (olemustasi, uraasi, ihmissuhteitasi, käyttäytymistäsi vai mitä)? Mitä kriitikkosi sanoo, kun moitit itseäsi?
 
Askel 2: harjoittele vaihtoehtoista tapaa puhua itsellesi
 
Kun olet tullut tietoiseksi sisäisen kriitikkosi toiminnasta, voit aloittaa vaihtoehtoisen puhetavan harjoittelun.
 
Harjoitus 1:
Mieti päivästäsi tilanne, jossa sisäinen kriitikkosi pääsi puhumaan. Mieti sitten, miten myötätuntoinen ystävä olisi puhunut tässä tilanteessa. Toista harjoitusta päivittäin.
 
Harjoitus 2:
Kun harjoitus 1 luonnistuu, niin ala harjoitella vaihtoehtoista puhetta aina kun havaitset itsekriittisiä ajatuksia. Kun huomaat kritisoivasi itseäsi, pysähdy miettimään, mitä sanoisit, jos ihminen, josta välität, olisi samassa tilanteessa.
 
Aluksi harjoittelu voi tuntua teennäiseltä ja väkinäiseltä. Mutta harjoittelemalla vaihtoehtoinen puhe alkaa sujua sinulta helpommin ja helpommin. Siksi harjoittelua kannattaa jatkaa kunnes vaihtoehtoinen puhe alkaa sujua sinulta luonnostaan.
 
Askel 3: harjoittele itsestäsi huolehtimista
 
Harjoitus
 
Kun kohtaat vaikeuksia tai epäonnistut, pysähdy kysymään, mikä olisi ystävällisin teko, jonka voisit tehdä itsellesi juuri nyt? Se voi olla pieni, arkinenkin asia kuten kuppi teetä, soitto ystävälle tai lämmin suihku. Voit tehdä listan sinulle mieluisista asioista, ja palata listaan silloin kun huomaat kaipaavasi helpotusta oloosi.
 
Toistamalla itsemyötätuntoista suhtautumistapaa sitkeästi arjessa vahvistat sitä aivoissasi. Ajan myötä itsemyötätuntoinen suhtautumistapa alkaa muuttua helpommaksi ja vaatii vähemmän ponnistelua. Toistojen myötä se alkaa muuttua automaattiseksi rutiiniksi.

Myötätuntoisen ystävän äänen säestäessä voit kohdata arjen haasteet rohkeasti, etkä lannistu elämän tuomista vastoinkäymisistä. Elämäntyytyväisyytesi kohoaa. Koet olosi onnellisemmaksi.

Millaisia ajatuksia sinulla tulee mieleen arjestasi? Oletko siihen tyytyväinen? Moni meistä miettii, miten omaa arkea voi muuttaa paremmaksi: onnellisemmaksi, sujuvammaksi, kivemmaksi, energisemmäksi... Hyvä uutinen on, että omaa arkea voi tuunata haluamaansa suuntaan. 

​Tästä postauksesta saat selkeät työkalut, joilla juuri sinä voit muuttaa arkeasi iloiseksi ja sujuvaksi. Lopputuloksena on kohonnut elämäntyytyväisyys, lisääntynyt psyykkinen hyvinvointi ja onnellisuus. Miltä kuulostaa?
​

​Arkemme sujuvuus, arjenilot ja elämästä nauttiminen joka päivä ovat onnellisuudellemme ja elämäntyytyväisyydellemme pitkällä tähtäimellä tärkeämpiä kuin Karibian risteilyt ja muut elämän huippuhetket. Harvinaiset kohokohdat eivät korvaa arjen onnellisuutta.
 
Olemme elämäämme aidosti tyytyväisiä silloin, kun voimme nauttia elämästä tässä ja nyt sen sijaan, että aina odottaisimme seuraavaa lomaa, seuraavaa ulkomaan reissua tai jotain muuta arjesta poikkeavaa. Toki kivojen asioiden odotus on normaalia, mutta jos odottaminen on arjen suuri ilo, on jotain pielessä. Olemme aidosti elämäämme tyytyväisiä, kun tunnemme aitoja onnentunteita edes vähän arjessammekin.
 
Hyvä arki ei tarkoita sitä, että yritämme poistaa elämästämme kaiken, mikä ei ole täydellistä ja ihanaa. Ylä- ja alamäet sekä hyvät ja huonot hetket ovat luonnollinen osa elämää, eikä niistä voi tai tarvitse pyrkiä eroon. Mutta on tärkeää, että arjessa on positiivinen vire. Se tarkoittaa sitä, että kun mietimme arkeamme, tulee mieleemme enemmän positiivisia kuin negatiivisia mielleyhtymiä. Psyykkiselle hyvinvoinnillemme on tärkeää, että rakennamme omasta arjestamme mahdollisimman nautittavaa.
​

​Hyvän arjen kulmakivet ovat sujuvuus ja ilo.
 
Sujuvuus tarkoittaa sitä, että arjessa toistuvat perusasiat kuten ruokahuolto sekä työ- ja päiväkotimatkat rullaavat vaivatta ja ilman hampaiden kiristelyä. Ilo arjessa tarkoittaa sitä, että sinulla on arkeasi miettiessäsi hyvä mieli ja sitä, että arki tuntuu mukavalta. Parhaimmillaan se on tunne siitä, että loman jälkeen on kiva palata tavalliseen arkeen. Ilo arjessa on sitä, että arjessaan näkee enemmän positiivista kuin negatiivista.
 
Sujuvuus ja ilo kulkevat usein käsikädessä ja limittyvät. Kun aamutoimet soljuvat mukavasti, lähtevät lapset päiväkotiin ja vanhemmat töihin iloisina. Ja vastavuoroisesti kun mieli on iloinen, pieniin arjen harmeihin on helpompi suhtautua rennosti, jolloin kaikki sujuu helpommin.
​

Arjen sujuvuuden ytimessä ovat rutiinit ja omannäköiset valinnat. Niiden ansiosta pakolliset päivittäin toistuvat asiat (kotityöt, ruokahuolto, työmatkat jne.) hoituvat mahdollisimman pienellä panostuksella.
 
Rutiinilla sanana voi olla tylsän kuuloinen kaiku. Mutta rutiinien idea on tylsyyden vastakohta: niiden tarkoitus on helpottaa arkeasi ja tehostaa ajankäyttöäsi niin, että arjen pakollisiin hommiin kuluu mahdollisimman vähän aikaa ja energiaa. Tämän tarkoitus ei ole maksimoida suoriutumistasi vaan ideana on, että vapautuneen ajan ja energian voit suunnata johonkin sinulle tärkeään, joka tuo arkeesi iloa. Vaikka harrastuksiisi tai joutenoloon. Parhaimmillaan toimivat rutiinit vapauttavat vapaa-aikaa ja tuovat joustavuutta ajankäyttöösi.
 
Yhteistä arkeensa tyytyväisillä vanhemmilla on se, että jokainen heistä on löytänyt juuri hänen perheeseensä arkeen sopivat, omannäköiset ratkaisut. He ovat uskaltaneet kyseenalaistaa valtavirran ratkaisut ja keränneet hyviä vinkkejä muilta. Sen jälkeen he ovat ottaneet parhaat tavat käyttöön ja lisäksi soveltaneet itselleen ja perheelleen sopivat ratkaisut. 
 
Omannäköisillä ratkaisuilla löydät paitsi juuri teidän perheellenne sujuvimmat rutiinit, myös huolehdit omasta tyytyväisyydestäsi löytämällä sinun (ja puolisosi) arvoihin sopivia ratkaisuja.
​

​Sujuvuuden jälkeen toinen hyvän arjen kulmakivi on ilo. Iloinen arki tarkoittaa sitä, että arki tuntuu kivalta ja että siinä on läsnä asioita ja tekemisiä, jotka saavat sinut iloiseksi ja tuovat hyvän mielen. 
 
Iloa ja nautintoa arkeensa voi tuoda kolmella tavalla:

1. Lisää iloa pakollisiin arkiaskareisiin. Mikä tekisi sinulle tietystä arkiaskareesta mahdollisimman kivan? Voitko esimerkiksi pyykätessäsi, siivotessasi tai kokatessasi kuunnella musiikkia tai äänikirjaa, soittaa hyvälle ystävällesi tai tehdä hommat yhdessä perheen kanssa? Ripustaa pyykit kylppärin sijaan ulos? Tai sen sijaan, että kokkaisit kiireellä nälkäisenä heti työpäivän jälkeen, tehdä seuraavan päivän ruoan myöhään illalla, jolloin voit kokata kiireettä? Mieti, mikä olisi sinulle mahdollisimman innostava tapa toteuttaa pakollisia arkiaskareita – eli hae ne omannäköiset ratkaisut sinulle.
2. Lisää iloa tuottavia asioita ja tekemisiä arkeesi. Varmista, että sinulla on aikaa sellaisiin asioihin, joita teet vain siksi, että niiden tekeminen on kivaa ja tuottaa iloa. Minulle tällaisia ovat esimerkiksi kirjoittaminen, liikunta, käsityöt, jooga ja lukeminen. Tuo siis kivoja asioita osaksi arkea, edes pienissä määrin. Kuten edellisessä kappaleessa kerroin: rutiinien tarkoitus on tehostaa ajankäyttösi niin, että saat vapautettua aikaasi asioihin, joista nautit.  
3. Lisää iloa tuottavaan tekemiseen vielä enemmän iloa. Maksimoi saamasi ilo. Voiko jostain kivasta saada vielä kivempaa? Voisitko vaikka nauttia lenkistä vieläkin enemmän, jos tekisit sen yhdessä kaverin kanssa?

 
Esimerkki:
 
Itse sovellan näitä kolmea tapaa esimerkiksi näin: Kirjoittaminen tuo minulle iloa työssäni ja vapaalla. Jotta ehdin kirjoittaa edes jonkin verran, sanelen blogitekstejä usein kotitöiden lomassa tai lenkillä. Tämäkin postaus sai runkonsa ja ydinajatuksensa ruoanlaiton, ruokakaupan ostosten purkamisen, tiskauksen ja siivoilujen ohella. Olisittepa kuulleet sen astioiden kilinän, joka nauhoitusten taustalla kuului – heh! Saneleminen antaa minulle mahdollisuuden kirjoittaa enemmän kuin vain koneella istuen ehtisin, sillä itse kirjoitustyö syntyy saneluideni pohjalta minulla verrattain nopeasti. Lisäksi nautin noiden saneluiden tekemisestä paljon!
 
Tykkään kirjoittamisesta työpöydän ääressä – mutta välillä maksimoin nautinnon kirjoittamalla puutarhassamme kesän lämmöstä ja auringosta nauttien.
​

Varsinkin silloin kun arki on hektistä ja täyttä, iloa tuottavia asioita voi helpostikin lisätä multitaskaamalla eli tekemällä kahta asiaa yhtä aikaa. Vaikkapa kuuntelemalla äänikirjaa kotitöiden ohella.
 
Esimerkki:
En pidä autolla ajamisesta, koen yksityisautoilun ekologisesti huonona valintana ja koen autossa kökötetyn ajan ajanhukkana. Mutta autoilu sujuvoittaa välillä arkeani huomattavasti ja tuo selkeitä aikasäästöjä (vapauttaen aikaani johonkin iloa tuottavaan). Olen lisännyt iloa autoiluun kuuntelemalla äänikirjoja. Näin multitaskaus on tuonut minulle selkeää iloa arkeeni ja sen avulla olen löytänyt lisää aikaa minulle tärkeisiin asioihin eli lukemiseen äänikirjojen muodossa.
 
Multitaskausta kannattaa kuitenkin käyttää vain harkiten, sillä se on aivoillemme kuluttavaa. Ensinnäkin se toimii vain silloin, kun ainakin toinen samanaikaisista tekemisistämme on automaattista (esim. pyykkihuolto). Kahta tietoista ajattelua vaativaa tehtävää (kuten keskustelun käyminen ja sähköpostin kirjoittaminen samanaikaisesti) on nykytutkimuksen mukaan turha yrittää yhdistää: molemmat suoritukset kärsivät ja päädyt hukkaamaan aikaa ja resurssejasi.
 
Toisekseen multitaskaus kuormittaa aivojamme ja aivomme tarvitsevat myös lepoa. Kaikkia hetkiä ei siis pidä täyttä aivointensiivisellä tekemisellä. Välillä on hyvä antaa mielen rentoutua. Voit antaa välillä mielesi tehdä, mitä se haluaa tai vapauttaa aivosi ajattelusta keskittymällä tähän hetkeen. Voit siis välillä ottaa vaikka pyykkien viikkauksen rentouttavana mindfulness-harjoituksena.
 
Älä oletusarvoisesti käytä multitaskausta koko ajan, vaan lisää sitä itsellesi sopivissa määrin – oma fiiliksesi on hyvä mittari. Arjesta ei ole tarkoitus tehdä suoritusta, jossa teet jatkuvasti kahta asiaa yhtä aikaa. Sitä ei kukaan pitkällä tähtäimellä jaksa.
​

Miten sitten rakentaa hyvä arki itselleen? Miten lisätä sujuvuutta ja iloa?
 
Tätä harjoitusta varten tarvitset kynän ja paperia sekä vaiheisiin 1-3 rauhallista aikaa. Sen jälkeen toteutat muutoksia omassa elämässäsi (vaiheet 4 ja 5).


1. Visioi: Luo itsellesi visio hyvästä arjesta, jota haluat elää. Tee listaus, mindmap tai kollaasi. Tyyli on vapaa. Visioi, unelmoi, haaveile ja täsmennä, millaista arkesi ideaalitilassa ja parhaassa tapauksessa olisi.

Apukysymyksiä:

• Millaista arkea haluat elää?
• Millaiset aamut, päivät ja illat siihen kuuluvat unelmiesi arkeen?
• Keitä arkeesi kuuluu?
• Miten haluaisit arkesi olevan erilaista kuin nyt?
• Mitä arjessasi pitäisi olla, että loman jälkeen arkeen on kiva palata?

 
Anna ajattelusi rullata sensuroimatta ja mielikuvituksesi lentää. Älä murehdi, mikä on realistista tai miten pääset tähän ideaalitilaan. Nyt saa unelmoida isosti!
 
Kysyn useimmiten  coaching-asiakkailtani, jos minulla olisi taikasauva ja mikä vaan olisi mahdollista, niin mitä laitetaan tulemaan. Moni hätkähtää huomatessaan toivovansa ja unelmoivansa lähinnä arkisista asioista: Sitä, että saa juoda aamukahvin rauhassa. Sitä, että koko perhe lähtee töihin/päiväkotiin/kouluun hyvillä mielin. Sitä, että ehtii liikkua muutaman kerran viikossa. Mitä juuri sinä haluat? Mikä olisi sinulle tärkeää? Älä mieti, mitä yleensä halutaan, vaan mieti mitä juuri sinä haluat. Voit käyttää pohjana myös omia arvojasi. 

2. Kirkasta: Tarkastele, yhtäältä miltä osin arkesi jo vastaa toiveitasi ja visiotasi, ja toisaalta mihin toivoisit muutosta. Täsmennä listaan, mitä haluat arjessasi konkreettisesti muuttaa.
 
3. Valitse, minkä asian haluat muuttaa ensiksi. Suosittelen valitsemaan joko helpoiten muutettavissa olevan asian TAI asian, jonka muuttamisella olisi suurin positiivinen vaikutus koko elämääsi.  Luo tavoite ja suunnitelma. 
 
4. Toteuta muutos. Muuta arkeasi yksi uusia asia kerrallaan. Juurtuakseen rutiiniksi, uusi tapa tarvitsee toistoja. Paljon toistoja. Arjessa nämä tulevat ajan kanssa. Ota ainakin kuukausi jokaiselle muutokselle. Ja toteuta vain yksi muutos kerrallaan. Täältä näet lisää vinkkejä siihen, miten voit toteuttaa onnistuneen muutoksen elämässäsi.  
 
5. Tee niin paljon muutoksia kuin haluat toistamalla vaiheita 3 ja 4.
​

​Arjen tuunaamisella ei ole tarkoitus muokata elämästäsi kiiltokuvamaisen täydellistä. Hyvä arki on epätäydellistä, iloineen ja suruineen. Hyvän arjen paras mittari on oma fiiliksesi.

​Ydinkysymykset ovat: Oletko tyytyväinen arkeesi? Haluaisitko muuttaa jotain arjessasi? Vastauksesi kertoo, kannattaako jotain muuttaa.


Kirjoittaja on psykologi ja coach, jonka missiona on saada ihmiset nauttimaan arjestaan.

Elämänmuutos innostaa ja houkuttaa, mutta viimeistään alkuinnostuksen laannuttua muutos tuntuu haastavalta ja vanhoissa tavoissa pysyminen helpommalta. Kuulostaako tutulta? Moni miettiikin, miten toteuttaa unelmansa ja onko iso elämänmuutos mahdollinen. Takaan, että elämän muuttaminen on mahdollista, mutta muutoksessa kannattaa huomioida muutamia perusasioita.
 
Tässä tekstissä kerron, miten muutoksen toteuttaminen käytännössä onnistuu. Sopiva suunnittelu on toteutuksen selkäranka, olipa tavoitteesi sitten liikunnan lisääminen, terveelliset elämäntavat, kokonaisvaltainen elämänmuutos tai uusi ura. Valmiita elämäntapamuutosohjeita en anna, mutta kerron, miten suunnittelet muutoksesi niin, että suunnitelma todellakin muuttuu käytännön teoiksi, jotka muuttavat elämäsi. Sopivalla tavalla toteutettuna kokonaisvaltainen elämänmuutoskin voi tuntua vaivattomalta.
​

Kun tavoite on on kirkkaana mielessäsi, on aika suunnitella (jos sinulla ei ole vielä tavoitetta, tee se ensin). Suunnitelma auttaa taklaamaan kaksi tyypillistä syytä, johon muutosyritykset kaatuvat. Nämä muutoksen sudenkuopat ovat:

1. Yritämme muuttaa liikaa liian nopeasti. Alkuinnostuksen laannuttua muutos tuntuu äärimmäisen kuormittavalta ja tavoite mahdottomalta. Luovutamme.
2. Emme pääse edes alkuun. Tavoite tuntuu isolta, haastavalta ja kaukaiselta, emmekä saa siihen tarttumapintaa. On hankala aloittaa, jos ei tiedä, mitä konkreettisesti tekisi.

 
Suunnitelma auttaa sinua pääsemään alkuun ja jatkamaan etenemistä pitkäjänteisesti sopivin askelin ja motivaation säilyttäen.
 
Suunnittelu alkaa isojen kokonaisuuksien hahmottamisella. Sen jälkeen isot kokonaisuudet pilkotaan osa- ja välitavoitteiksi, joista johdetaan pieniä käytännön tekoja, jotka juurrutetaan arkeen. 
​

Suunnittelu kannattaa aloittaa karkealla tasolla. Silloin tunnistat isot kokonaisuudet, joita sinun pitää työstää ja asetat ne etenemisjärjestykseen. Voit miettiä kirjoittavasi tavoitteellasi otsikoitua kirjaa ja nyt mietit päälukujen otsikot. Mieti myös karkea aikataulu suunnitelmallesi. Suunnitelma  auttaa hahmottamaan ison kuvan ja pitämään sen mielessä koko muutosprojektin ajan.
 
Esimerkki:
Tavoite: ”Rapakunnosta trimmiin”,
Suunnitelma ja aikataulu: 

1. Lähden liikkeelle hyötyliikunnalla (kesäkuu)
2. Etsin lajin, josta innostun ja aloitan uuden liikuntaharrastuksen (heinä-elokuu)
3. Teen liikunnanharrastamisesta osan arkeani (elo-lokakuu)
4. Tavoitteellinen treenaminen: löydän haastavan ja motivoivan tavoitteen liikunnalle, (esim. maraton, leuanvetohaaste, tanssikisat…) (marraskuu)
5. Työskentelen kohti uutta liikuntatavoitettani ja ylläpidän hyötyliikuntaa.​

Seuraavaksi konkretisoit suunnitelmaasi ensimmäisestä vaiheesta aloittaen. Pilko tekemisesi osa- tai välitavoitteiksi ja ne edelleen käytännön teoiksi.
 
Esimerkki:
Tavoite: "Rapakunnosta trimmiin"
Suunnitelman vaihe 1: Lähden liikkeelle hyötyliikunnalla
Osatavoitteita vaiheeseen 1:

• kävelen työmatkani
• kävelen kauppamatkat
• jätän autoni boikottiin kuukaudeksi hyötyliikunnan lisäämiseksi
• kävelen portaat hissin/liukuportaiden sijaan
• tuolilla istumisen sijaan seison työpöydän ääressä tai istun jumppapallolla
• sovin kävelypalavereja töissä
• jne. jne.

 

Aivomme on viritetty niin, että mitä konkreettisemmin tekemisemme suunnittelemme, sitä helpompi meidän on toteuttaa aikeemme. Konkreettisuus tarkoittaa tekemisen pilkkomista pieniksi askeleiksi ja aikatauluttamista.
 
Esimerkki:
Tavoite: "Rapakunnosta trimmiin"
Suunnitelman vaihe 1: Lähden liikkeelle hyötyliikunnalla
Osatavoite 1: Kävelen työmatkat.
Konkreettiset teot:

• Mittaan työmatkani pituuden ja arvioin, kauanko se kävelemiseen menee (lauantai)
• Hankin työmatkakävelyyn tarvittavat varusteet (reppu, lenkkarit, gore-texit) (lauantai)
• Laitan työmatkakävelyyn tarvittavat varusteet valmiiksi (sunnuntai-ilta)
• Herään 30 min aikaisemmin, jotta ehdin kävellä töihin (maanantaiaamu)
• Kävelen töihin (maanantaiaamu)

 
Tekojen suunnittelussa voit hyödyntää SMART-mallia, joka on luotu tavoitteiden suunnitteluun. Teot ovat mikrotason tavoitteita, joten malli käy näiden arviointiin hyvin. Eri kirjottajat ovat antaneet kirjaimille eri merkityksiä, itseäni puhuttelevat parhaiten alla olevat. Suunnitellessasi uutta tekoa tai tavoitetta arkeesi tarkista siis, että teko sopii näihin kriteereihin:

• Specific: tavoite kertoo vain yhden asian ja on selkeästi muotoiltu. Eli tiivistä tekosi yhdeksi lauseeksi ja kirjaa, mitä tarkalleen teet.
• Measurable eli mitattavissa oleva. Mitta voi olla objektiivinen tai subjektiivinen, mutta olennaista on kysyä itseltään, mistä tiedän, että olen tehnyt toimenpiteen? ”Lisään hyötyliikuntaa” on vaikeasti mitattavissa, mutta ”Kävelen 10 000 askelta päivässä” on selkeä mittari.
• Achievable eli saavutettavissa oleva. Miten todennäköistä on, että todella teet suunnittelemasi teon? Suunnittele toimenpiteitä, joiden toteutumisennuste on lähes 100%. Pilko isommat välitavoitteet niin moneksi pieneksi teoksi, että niiden toteuttaminen on sinulle helppoa.
• Relevant eli sinulle tärkeä. Jos olet tehnyt tavoitteesi aiemman kirjoitukseni pohjalta, on tavoitteesi sidottu arvoihin ja siis sinulle tärkeä. Jos toimenpide ei tunnu sinulle henkilökohtaisesti tärkeältä, palaa miettimään tavoitettasi ja varmista, että sillä on yhteys sinulle henkilökohtaisesti merkityksellisiin arvoihin.
• Time-bound eli aikaan sidottu. Suunnittele milloin tarkalleen teet, paljonko tarvitset aikaa ja laita tekemisesi kalenteriisi.

 
Hyvin suunniteltu todellakin on puoliksi tehty – mutta yhtälailla tärkeää on, että suunnitteluun ei jää kiinni.
​

​Keskeistä onnistuneessa muutoksessa on uusien tapojen juurruttaminen rutiineiksi. Rutiinien muodostuminen vaatii toistoja ja toistot aikaa. Riippuu sinusta ja uudesta tavasta, paljonko aikaa tarvitaan, kunnes uusi tapa tulee automaattisesti selkärangasta. Kuukausi on vielä muutokselle lyhyt aika, mutta kolmessa kuukaudessa arki alkaa muuttua. Puolessa vuodessa tai vuodessa uudet tavat arkipäiväistyvät niin, että niitä ei tosiaan enää miellä enää uusiksi vaan ne ovat luontainen osa arkea.
 
Aivomme pyrkivät toistamaan tuttuja rutiineja, sillä se on energiatehokasta ja vie mahdollisimman vähän rajallista kognitiivista kapasiteettiamme. Aivomme ohjaavat meitä siksi palaamaan vanhoihin tapoihimme. Toistojen myötä kuitenkin uusista tavoista alkaa muodostua aivojemme rakastamia, vaivattomia ja automaattisia rutiineja. Uusien tapojen rakentaminen vie siksi aikaa ja vaatii ponnistelua. Mutta rakennettuasi uuden hyvän tavan, aivosi haluavat sinun pitävän siitä kiinni.

​Seuranta auttaa sinua pitämään kiinni uusista tavoistasi rutiineja rakentaessasi. Seuranta myös konkretisoi onnistumisesi, mikä on motivaation pysyvyydelle pitkässä projektissa hurjan tärkeää.
 
Mieti siis, mikä on juuri sinulle sopiva tapa seurata onnistumisiasi. Yhdelle toimii excel-taulukko, toiselle ruutuvihko ja kolmannelle oma kalenteri. Tyyli on vapaa, mutta kirjanpito auttaa sinua huomaamaan ne pienet teot, joita olet tehnyt. Voit vaikka merkata kalenteriisi hymynaaman niille päiville, jolloin kävelit töihin tai voit pitää excel-taulukkoa askeltavoitteesi toteutumisesta päivätasolla.
​

Parhaimmankaan suunnittelun jälkeen asiat eivät aina mene niin kuin elokuvissa. Pysyvän muutoksen avain on siinä, että teet juuri sinun elämääsi sopivankokoisia muutoksia. Jos käveleminen joka päivä töihin on iso muutos arkeesi, ota tavoitteeksesi ensimmäisen kuukauden ajan kävellä työmatka yhtenä päivänä viikossa tai lisää kävelymatkaa jäämällä päivittäin kahta bussipysäkinväliä aiemmin. Voit lisätä kävelymatkaasi pikku hiljaa.
 
Voit unelmoida isosti, mutta liikkeelle kannattaa lähteä pienesti, vauvanaskelin. Näin varmistat onnistumiset, jotka ruokkivat tilaa uusille onnistumisille. Onnistumiset ja positiiviset kokemukset käynnistävät monesti lumipalloefektin, jossa uudet muutokset tarttuvat matkaan jopa huomaamatta. Pienistä puroista syntyy se iso joki. Yksi pieni askel ei tuo isoa muutosta elämääsi. Mutta onnistuminen pienissä askeleissa ruokkii motivaatiota ottaa seuraava pieni askel.
 
Pienet askeleet voivat alkuun tuntua turhauttavan pieniltä. On inhimillistä haluta isoja tuloksia nopeasti. Fakta vaan on, että isot kertarysäyksellä tehdyt muutokset harvoin toimivat pitkällä aikavälillä. Ehkä olet jo kokeillutkin kerralla tehtävää isoa muutosta. Jos se olisi toiminut, niin tuskin olisit lukenut tekstiäni tänne asti. Jos iso kertamuutos ei toiminut sinulla aiemmin, se tuskin toimii nytkään. Kokeile siis tällä kertaa pieniä muutoksia. Uskon, että yllätyt tuloksista. Mietipä asiaa vaikka näin: jos olisit aloittanut muutosprojektisi pikku askeleella vuosi sitten, voisit olla nyt tavoitteessasi.
 
Esimerkki:
Yhden bussipysäkin välin käveleminen päivittäin ei vielä tuo suurta fyysistä muutosta tai mittavia terveyshyötyjä. Mutta tämä pieni teko auttaa sinua rakentamaan uuden tavan: Totut laittamaan mukavat kävelykengät jalkaan, pakkaamaan työtavarat käsilaukun sijaan reppuun ja varaamaan työmatkaan enemmän aikaa. Alkuun päästyäsi kävelymatkaa on yllättävänkin helppo kasvattaa pikku hiljaa. Jos lopulta kävelet 1,5 kilometriä meno- ja paluumatkalla töistä, askelmääräsi on kasvanut noin 4000 askeleella per päivä. Sillä on merkitystä! Idea on siis lähteä helposta tekemisestä liikkeelle ja kasvattaa hyvää pikku hiljaa.
​

Kaikki keksimämme ideat eivät ole timanttisia ja siksi onnistuneeseen muutokseen kuuluu myös oman toiminnan reflektointi. Vaikka idea on teoriassa hyvä, voi se olla käytännössä sopimaton juuri sinun arkeesi. Ehkä huomaat työmatkakävelyn olleen loistoidea, mutta lopulta havaitset tarvitsevasi autoa työssäsi lähes päivittäin tai toteat vanhan polvivaivan oireilevan askelmäärän kasvaessa.
 
Jos ideasi ei toiminut, onnittele itseäsi siitä, että kokeilit jotain uutta ja mieti, mikä idea istuisi sinun arkeesi paremmin. Palauta mieleesi alkuperäinen tavoite ja osatavoite, jota työstät. Jos tavoitteesi oli ’Rapakunnosta trimmiin’ ja ensimmäinen osatavoitteesi oli hyötyliikunnan lisääminen, niin voisitko työmatkakävelyn sijaan sopia kävelypalavereja? Tai kävellä vähän kauempana sijaitsevaan lounasravintolaan? Tai kokeilla työmatkapyöräilyä? Kun tahto on vahva, löydät varmasti sellaisen tavan, joka istuu arkeesi.
​

Tässä tekstissä kirjoitin paljon suunnittelusta: siitä, miten tavoite pitää pilkkoa osa- ja välitavoitteiksi ja ne vielä pieniksi käytännön teoiksi, jotka nekin pitää aikatauluttaa ja suunnitella. Muista, että suunnittelu on vain työväline, jonka tarkoitus on helpottaa toteuttamista. Lopulta mikään suunnitelma sinällään ei muuta elämääsi. Vain teot muuttavat elämäsi. Älä siis ota suunnittelua liian raskaasti, pyri täydelliseen suunnitelmaan tai suunnittelun varjolla siirrä käytännön tekojen aloittamista. 

​Muutoksen tärkein askel on ensimmäinen askel. Se saa sinut liikkeelle. Mieti ensin se naurettavan pieni ensimmäinen teko, joka vie sinua kohti tavoitettasi ja jonka voit toteuttaa heti tämän tekstin luettuasi. Tee se. Ota vasta sen jälkeen kynä käteen ja siirry suunnittelemaan. 


Kirjoittaja on psykologi, joka innostuu nähdessään asiakkaidensa toteuttavan elämäntyytyväisyyttä lisääviä muutoksia ja joka coachaa ihmisiä saamaan itsestään täyden potentiaalin esiin. 

​Hyvinvointi on niitä asioita, jotka voi tuntea. Voin kertoa, voinko hyvin vai en. Mutta miten määrittelisit hyvinvoinnin? Mitä se oikeasti on ja mistä se koostuu? Ehkä kiteytetysti voi sanoa, että hyvinvointi on oma fiilis siitä, miten voin ja mitä minulle juuri nyt kuuluu.
 
Käsitteenä hyvinvointi on varsin moniulotteinen ja monimutkainenkin. University of Nottinghamin tutkimus luonnehti hyvinvointia erottamalla 14 tekijää, joista hyvinvointi koostuu. Nämä hyvinvoinnin elementit ovat: onnellisuus, elinvoima, rauhallisuus, optimismi, osallisuus, itsetietoisuus, itsensä hyväksyminen, omanarvontunto, kompetenssi, kehittyminen, kokemus elämän tarkoituksellisuudesta, merkityksellisyyden kokeminen, yhteneväisyys tekojesi ja sen, miten näet itsesi, välillä sekä yhteys muihin ihmisiin. (Lyhyen uutisoinnin tutkielmasta voi lukaista Psychology Today lehdestä ja tutkimusartikkelin täältä).

Lista hyvinvoinnin tekijöistä on kattava ja sitä lukiessa on helppo nyökytellä päätä: Jos nämä ovat kunnossa, niin kyllähän sitä hyvinvointia on. Mutta mitäs sitten? Toimiiko tällainen lista vain tutkimuskäytössä vai voiko tavallinen tallaaja hyödyntää tätä?

Yksilölle tällainen lista voi luoda jopa paineita: pitääkö nämä kaikki saavuttaa voidakseen hyvin? Kannattaakin muistaa, että voidakseen hyvin ja kokeakseen hyvinvointia ei kaikilla osa-alueilla tarvitse saada ”täysiä pisteitä”. Lisäksi uskon, että meillä jokaisella on omanlaisemme ideaalitaso hyvinvoinnin eri osatekijöille; yhdelle sosiaaliset suhteet ovat erityisen tärkeä hyvinvoinnin osa-alue, toiselle kompetenssin kokeminen. 

​Lista hyvinvoinnin osa-alueista tarjoaa mainion pohjan oman hyvinvoinnin tarkastelulle. Suosittelen kaikkia ottamaan hetken aikaa ja tarkastelemaan, miten listatut hyvinvoinnin osatekijät toteutuvat sinun elämässäsi. Miten tekijät ovat läsnä elämäsi eri osa-alueilla: töissä, kotona, harrastuksissa? Mikä menee hyvin? Onko jossain petrattavaa?
 
Jos löysit jotain parannettavaa hyvinvoinnissasi, niin haastan sinut lisäämään hyvinvointiasi. Mieti joku naurettavan pieni teko, jolla voit lisätä yhtä hyvinvoinnin tekijää elämäsi jollain osa-alueella. Itse haluan lisätä optimismia: aloittelevan yrittäjän tie ei aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta muistutan itseäni päivittäin siitä, mikä menee jo hyvin, mitä olen jo saavuttanut ja siitä, että lopulta ei ole mitään syytä, miksi en menestyisi.