Pysyvä elämäntapamuutos rakentuu tukalan epämukavuusalueen sijaan lähikehityksen vyöhykkeellä

Olet ehkä kuullut mukavuus- ja epämukavuusalueesta ja ehkä silmissäsi on vilahtanut kuvia tai sloganeita, joissa hehkutetaan epämukavuusalueen olevan ”paikka, jossa muutos/kasvu/kehitys tapahtuu”. Usein alleviivataan epämukavuusaluetta taianomaiseksi paikaksi (”The magic happens here!”). Elämäntapamuutoksessa taikaa ei tapahdu epämukavuusalueella, sillä useimmille se on sietämättömän tukala alue, jossa myönteinen muutos on mahdoton.
 
Ylivoimaista pinnistelyä ja sinnittelyä vaativan epämukavuusalueen sijaan pysyvä muutos rakennetaan alueella, jossa toimiminen haastaa, mutta ei vaadi epäinhimillisyyttä tai kohtuutonta tahdonvoimaa. Tämä alue on lähikehityksen vyöhyke, joka jää tuttuusalueen ja epämukavuusalueen väliin.
​

Epämukavuusalueen ja tuttuusalueen välissä on lähikehityksen vyöhyke. Se on alue, jossa pysyvä elämäntapamuutos toteutetaan.

tuttuusalue ja epämukavuusalue voivat tuntua tukalilta

Meillä jokaisella on tuttuusalueemme. Sinne kuuluu se, mitä nyt teet. Ne asiat, jotka osaat ja toimintamallit, jotka ovat osa arkeasi. Toiminta täällä on yleensä helppoa ja siinä mielessä vaivatonta, että et joudu paljoa ponnistelemaan toistaessasi sitä, minkä jo osaat.

Jos haluat muutosta, olet tilanteessa, jossa olet huomannut, ettei nykyinen toiminta kuitenkaan riitä haluttujen tulosten saavuttamiseen. Voi siis olla, että tuttuusalue ja siellä toistettavan toiminnan tulokset tuntuvat tukalalta tai epämiellyttävältä. Tuttuusalue ei aina tunnukaan mukavalta. Se voi olla tukala paikka. Muutostilanteessa siis haluat jotain, mikä ei ole tuttuusalueella. Haluat sieltä pois.
 
Kaukana tuttuusalueelta on epämukavuusalue. Myös sitä voi sanoa myös tukaluusalueeksi. Se on alue, jossa tekeminen on lähes ylivoimaista, liian haastavaa ja niin kohtuuttoman kuluttavaa, ettei pysyvää muutosta pysty toteuttamaan.

Usein elämäntapamuutos kariutuukin siihen, että tuttuusalueelta hypätään suoraan epämukavuusalueelle. Tällöin tehdään ”laitetaan kerralla ruokavalio, liikuntakäyttäytyminen ja palautuminen uusiksi” -yritys eli kokonaisvaltainen muutos, jossa yritetään rysäyttää koko elämä kerralla uusiksi. Vain harvinaisissa poikkeustapauksissa tälläinen hyppy tuo pysyvän tuloksen. Siksi tarvitaan lähikehityksen vyöhykettä.

LÄHIKEHITYKSEN VYÖHYKE ON INHIMILLINEN PAIKKA, JOSSA PYSYVÄ MUUTOS RAKENTUU TUEN AVULLA

Tuttuuden ja sietämättömän epämukavuuden väliin jää lähikehityksen vyöhyke. Lähikehityksen vyöhykkeen ”isä” on Lev Vygotsky. Jos olet lukenut vähänkään (kehitys)psykologiaa, on Vygotsky sinulle todennäköisesti tuttu. Aiheeseen vähemmän perehtyneelle riittää tieto siitä, että  lähikehityksen vyöhykettä on käytetty kuvaamaan lapsen kehityksessä aluetta, jossa lapsi oppii uudet taidot esimerkiksi vanhemman tuella.

Lähikehityksen vyöhykkeen ideaa voi hyvin sovittaa myös kuvaamaan aluetta, jossa toteutetaan myös aikuisena muutokset, jotka vaativat uuden harjoittelua. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta muutoksesta on elämäntapamuutos: se vaatii uudenlaisten toiminta- ja ajattelumallien oppimista ja viemistä pysyväksi osaksi arkea, mikä on vain harvoin helppoa.

​Lähikehityksen vyöhyke on siis alue, johon menemme elämäntapamuutosasiakkaideni kanssa. Se on vyöhyke, jossa uusi tai uudenlainen toiminta on sopivalla tuella mahdollinen. Se on vyöhyke, jossa tapahtuu uuden oppiminen. Alue, jossa pysyvät elämäntapamuutokset rakentuvat.
 
Lähikehityksen vyöhykkeellä oma toiminta on vielä epävarmaa. Vyöhykkeellä on kuitenkin turvallista kokeilla, yrittää ja oppia. Toimiminen se kuluttaa, muttei uuvuta.

Tuloksekas toiminta vyöhykkeellä mahdollistuu tukirakenteiden avulla. Ne kannattelevat, jos yksin ei jaksa tai pysty. Lähikehityksen vyöhyke on alue, jossa olisi vielä vaikea toimia, mutta jossa sopivalla tuella on mahdollista harjoitella uutta. Kun taidot kehittyvät, tukea tarvitaan yhä vähemmän. Elämäntapamuutoksessa sopiva tuki tai tukirakenne voi löytyä esimerkiksi lähipiiriltä, ystäviltä, vertaisryhmältä, alan ammattilaiselta tai kirjoista.

Lähikehityksen vyöhykkeelläkään ei ole aina helppoa

Lähikehityksen vyöhykkeelläkään ei ole aina vain mukavaa, eikä edes hauskaa. Uuden opettelu, oman toiminnan muuttaminen ja totuttujen toimintamallien haastaminen herättää epämukavuutta. Lähikehityksen vyöhykkeelläkin herää epämiellyttäviä tunteita ja tuntemuksia. Ne ovat kuitenkin intensiteetiltään sellaisia, että niiden kanssa voi elää ja selvitä. Myös sopiva tuki auttaa kannattelemaan uuden tekemisen tuomaa epämukavuutta. Lähikehityksen vyöhyke ei siis ole yhtä tukala ja musertava kuin epämukavuusalue.
 
Lähikehityksen vyöhykkeelle mahtuu epämukavuuden lisäksi paljon innostusta ja onnistumisen iloa. Se on kasvun vyöhyke, jossa toimimalla luo joko itselleen tai  hyvinvointialan ammattilaistena asiakkailleen edellytykset onnistua. Se on alue, joka vahvistaa henkilön omaa toimijuutta ja jossa työskentely luo uskoa omaan pystyvyyteen.

Lähikehityksen vyöhyke on dynaaminen

Lähikehityksen vyöhyke on dynaaminen ja yksilöllinen. Yhdellä se on siis kapeampi, toisella laajempi. Vaatiikin herkkyyttä ja vahvaa itsetuntemusta tunnistaa omat ja oman lähikehityksen vyöhykkeen rajat.

Vyöhyke ei myöskään ole tarkkarajainen eivätkä rajat pysy samassa kohtaa jatkuvasti. Kyseessä on siis alue, jonka rajoihin elämäntilanne heijastuu: kuormittavassa ja haastavassa elämäntilanteessa vyöhyke on kapea, mutta suotuisassa tilanteessa vyöhyke laajenee, voidaan asettaa tutulta alueelta kauempana olevia tavoitteita ja ne ovat haastavuudesta huolimatta mahdollisia.
​
​

OPTIMAALISET TAVOITTEET SIJOITTUVAT LÄHIKEHITYKSEN VYÖHYKKEELLE

Elämäntapamuutoksessa olennainen juttu on se, että optimaaliset ja sopivasti mitoitetut tavoitteet sijoittuvat lähikehityksen vyöhykkeelle. Sellaisessa tavoitteessa on haastavuutta sopivasti. Ne ovat riittävän lähellä tuttua, mutta tuovat mukanaan muutoksen. Ne ovat inhimillisiä päämääriä: tavoitteita, jotka on mahdollista saavuttaa.
 
Asiakkaan voisi toki heittää epämukavuusalueelle tai itse voisi hypätä suoraan syvään päähän. Ja usein näin käykin: on vain inhimillistä haluta nopea muutos, jota tavoitellaan omiin resursseihin nähden suhteettoman suurilla muutoksilla.
 
Moni lamaantuu epämukavuusalueella epämiellyttävyyden kuormaan. Mutta jotkut pärjäävät epämukavuusalueella hetken ja saavat hetkellisesti suuriakin tuloksia. Ongelma on siinä, että räpiköinti kuluttaa ja toiminta vaatii epäinhimillistä puurtamista. Parasta versiota itsestään ei saa esille liian haastavassa tilanteessa. Lopulta epämukavuus voi olla musertavaa, eikä ihminen pysty toimimaan pitkään täysillä liian haastavalla vyöhykkeellä. Pysyvän muutoksen sijaan tapahtuu voimien polttoa loppuun.

Lähikehityksen vyöhykkeellä on olennaista toimia sopivien tukirakenteiden varassa. Niitä voivat olla esimerkiksi ystävät, ammattilaisapu tai sopiva kirjallisuus.

taiainomaista on elämä, jossa tuttuusalue on hyvä paikka olla

Lähikehityksen vyöhyke on turvallinen paikka, joka luo edellytykset pysyville muutoksille. Siellä tukirakenteet kannattelevat uutta toimintaa kunnes toiminta muuttuu helpommaksi, jolloin tukea voi asteittain purkaa. Lopulta pärjää yksin ja uudenlainen toiminta muuttuu vaivattomammaksi. Silloin tuttuusalue on laajentunut.

Tuttuusalue ei ole lainkaan huono paikka. Itseasiassa parhaassa tapauksessa tuttuusalue on paras paikka. Kun toiminta siellä tuo haluttuja tuloksia, voi vaikutus omaan itseen olla lähes taianomainen. Ehkä taika ja koko muutoksen ydin onkin siinä, että tekee lähikehityksen vyöhykkeen avulla tuttuusalueesta hyvän paikan olla ja elää.
​

Jutun on kirjoittanut tietokirjailija ja hyvinvointipsykologi Anu Tevanlinna, joka tutkii asiakkaidensa kanssa lähikehityksen vyöhykkeen rajoja ja tukee lähikehityksen vyöhykkeellä tapahtuvia elämänmuutosprosesseja.

---