Ajanhallintaohjelmisto ja kalenteri, kamera ja videokamera, monikanavainen viestintälaite sekä henkilökohtainen viihdekeskus – kaikki yhdessä taskuun mahtuvassa laitteessa.

​Kun tähän lisätään kännykkäsovellusten koukuttava suunnittelu, on vain inhimillistä, että kännykkä pitää monia tiukemmassa otteessa kuin haluaisimme.

Kännykkä on hyvä renki, mutta huono isäntä. Parhaimmillaan kännykkä on näppärä apuväline, joka huolehtii yhteydenpidon, muistuttamisen ja muistiinpanot. Se toimii kuin uskollinen avustaja.
 
Mutta monelle puhelin on muuttunut  tunteettomaksi pomoksi. Se harhauttaa jatkuvasti tarkkaavaisuutesi käsillä olevasta tekemisestä tai vuorovaikutuksesta. Se vaatii huomiotasi riippumatta siitä, ladotko ostoksia kassahihnalle vai yritätkö keskittyä sähköpostin kirjoittamiseen. Se on aikasyöppö, joka vie energiaa merkityksellisemmältä tekemiseltä.
 
Jos mietit, miten vähentää kännykän käyttöä, niin lue eteenpäin. Jaan tässä jutussa selkeät askeleet, joilla rakennat uudenlaisen suhteen kännykkääsi. Lisäksi vinkkaan käytännön ratkaisuista, joilla valmennettavani ovat menestyksekkäästi vähentäneet kännykän ylivaltaa. Lopputuloksena valitset itse, onko puhelimesi assistenttisi vai pomosi.

Jos luet tätä juttua, todennäköisesti koet jotain kännykän käytössäsi pulmalliseksi. Jotta voit muuttaa jotain, sinun tulee olla siitä tietoinen. Siksi ensimmäinen tehtäväsi on täsmentää sinun ja kännykkäsi suhteen pulmakohdat.
 
Aloita siis tarkastelemalla nykyistä suhdettanne:

• Milloin ja millaisissa tilanteissa käytät puhelintasi?
• Kuka päättää, milloin käytät puhelintasi?
• Mitä silloin teet puhelimellasi?
• Käytätkö puhelintasi siksi, että se herättää huomioisi mitä erilaisimmissa tilanteissa?
• Alatko selata kännykkää tottumuksesta tietyissä tilanteissa?
• Vai haetko puhelimestasi tekemistä tai viihdettä silloin kun ei ole muutakaan tai on vaan tylsää?

 
Jo päivän tarkkailu kännykän roolista elämässäsi voi olla silmiäavaava kokemus. Siispä: Tarkkaile, pidä kirjaa, ole tietoinen.
​

Seuraava tehtäväsi kännykän käyttämisen vähentämisessä on täsmentää, minkä koet häiritseväksi tai ongelmalliseksi sinun ja puhelimesi suhteessa.
 
Usein meitä häiritsee

1. se että kännykkä vie huomiomme ja keskeyttää tekemisemme liian usein tai väärässä paikassa
2. se, että näpräämme puhelintamme omasta aloitteestamme useammin tai pidempään kuin haluaisimme
3. tai molemmat yllämainituista.

 
Mikä on sinun isoin pulmakohtasi?
​

Nyt kun tiedät, mitä haluat muuttaa, pääset tekemään käytännön muutoksia. Ehkä hyppäsit jutussa suoraan tänne? Silloin suosittelen tekemään edelliset kohdat: ne auttavat sinua hahmottamaan, mistä lähteä liikkeelle, mikäli et halua uudistaa kännykänkäyttöäsi kokonaan.
 
Seuraavassa on listattuna yleisiä ongelmakohtia ja niissä toimiviksi osoittautuneita ratkaisuja. Ideoi reippaasti myös muita ja testaa, mikä toimii osana juuri sinun arkeasi.

Kun kuulet ’pling’ tai valitsemasi soittoäänen, otat puhelimesi käteesi – automaattisesti ja toimintaasi kyseenalaistamatta riippumatta siitä, oletko töissä, leikkipuistossa vai liikuntakeskuksen pukkarissa.
 
Ratkaisu: Tee kännykästäsi huomaamaton
 
Karsi huomiosi herättävät ilmoitukset ja merkkiäänet. Kokeile edes hetkeksi, mitä käy, jos jätät merkkiäänen päälle vain saapuvista puheluista, poistat sähköpostin automaattisynkkauksen ja laitat kaikki ilmoitukset pois päältä.
 
Ideana on, että kun et näe Facebookin kohdalla ’10 uutta ilmoitusta’ -tekstiä ja sähköpostit eivät ilmoita saapumisestaan, alat tottua siihen, että voit itse valita, milloin on sinulle sopiva aika antaa näille huomiosi. Voit edelleen käyttää sovelluksia, mutta valitset itse, milloin ja missä sen teet.

​Täytätkö joutilaat tai tylsät hetket kännykkää selailemalla? Kaivat kännykän esiin ilman ilmeistä syytä niin bussipysäkillä, tv:tä katsoessasi kuin lounastunnillakin?
 
Ratkaisu 1: Keksi vaihtoehtoista tekemistä, joka tyydyttää tarpeesi
 
Selkeytä itsellesi, mitä oikeastaan haet kännykästäsi. Käytätkö sitä saadaksesi esimerkiksi hyvää mieltä, piristystä, kontaktia muihin ihmisiin, tekemistä vai jotain muuta? Saatko näitä? Antaako puhelimesi merkityksellistä sisältöä elämääsi? Jos ei, niin mieti vaihtoehtoista tekemistä.
 
Mitä aidosti haluaisit tehdä? Mistä pidät? Mistä nautit?
Voisiko kännykän räpläämistä antoisampaa olla villasukan neulominen, kirjan lukeminen tai hyvästä ruoasta ja keskustelusta nauttiminen?
 
Jos haluat pitää kännykän viihdekeskuksena, muttet käyttää iltojasi kissavideoiden parissa, voit myös lisätä kännykkääsi vaihtoehtoista tekemistä: esimerkiksi ladata ääni- tai e-kirjan taikka pelin, jonka avulla voit opetella uuden kielen.
 
Ratkaisu 2: Heikennä kännykkäsi saatavuutta
 
Poissa silmistä, poissa mielestä toimii mainiosti kännykänkin kanssa. Lisäksi houkutus puhelimen räpläämiseen vähenee huomattavasti, jos luurisi on hankalassa paikassa tai muutoin vaikeasti käytettävä.
 
Pidä siis puhelin poissa näkyviltä. Älä laita sitä ruokapöydälle, työpöydälle tai kokouspöydälle, vaan pidä se pois näkökentästäsi.
 
Hyvä tapa on rakentaa puhelinparkki. Se voi olla määrätty paikka kotona tai työpaikalla, esimerkiksi laatikko, hylly tai pidike. Olennaista on, että pidät puhelimen siinä, et mukanasi. Kun puhelin ei olekaan aina taskussa, ei sitä tule vilkuiltua (’tarkistan vaan, oisko jotain tullut’). Ja mitä hankalampi paikka, sitä parempi. Esimerkiksi kaapin ylähylly on mainio puhelinparkki).
 
Hurjimmat sammuttavat kännykän kokonaan silloin, kun eivät käytä sitä. Kokeile, mitä vaikutuksia elämääsi on, jos suljet puhelimen vaikka puoleksi tunniksi? Tunniksi? Koko illaksi? Voit vapaasti pidentää harjoittelusi edetessä aikaa, jonka puhelimesi on pois päältä.
 
Ratkaisu 3: Vähennä kännykkäsi houkuttelevuutta
 
Houkutus kännykän käyttöön liittyy myös se helppouteen: taskussa kulkevasta puhelimesta on vaivatonta ohimennen katsoa sähköposti ja tarkistaa somekanavat, ihan vaan varmuuden tai huvin vuoksi.
 

• Karsi: poista aikasyöpöt sovellukset (esim. pelit, somekanavat jne.)
• Piilota: ne sovellukset, joista et raaski luopua eli laita ne kännykässä muualle kuin aloitussivulle.
• Hankaloita: Tee aikasyöpöt sovellukset mahdollisimman vaikeasti käytettäviksi esimerkiksi kirjautumalla niistä ulos. Facebookin toistuva tsekkailu kummasti vähenee, jos joudut joka kerralla näpyttelemään sinne käyttäjänimen ja (mahdollisimman monimutkaisen ja vaikeastikirjoitettavan) salasanan. Jos minun laillani koet kännykän päälle laittamisen olevan vaivalloista, erityisen hyvänä hankaloittajana toimii puhelimen sammuttaminen.

 

Kuulutko niihin, jotka nopean viestin kirjoittamisen jälkeen havahtuvat puolentunnin päästä Instagrammista selaamasta serkun lomakuvia? Kännykkä on temmannut huomiosi ja olet oikeastaan huomaamattasi surffannut sovelluksesta toiseen
 
Ratkaisu: Tietoisesti rajaa kännykän käyttöäsi
 
Jos vietät mielestäsi liikaa aikaa puhelimella, niin harjoittele tietoisesti kännykän käyttösi rajaamista. Voit aluksi harjoitella sanomalla itsellesi esimerkiksi: ’Nyt vastaan tähän yhteen viestiin. Sitten laitan puhelimen pois (ja vien sen puhelinparkkiin)’.
 
Voit myös antaa itsellesi sopivan aikarajan esimerkiksi somekanavien käyttöön joko kännykän käyttöä rajoittavalla ohjelmalla tai ajastinta hyödyntäen.

Rajaaminen muuttuu huomattavasti helpommaksi, jos olet jo tehnyt kännykästäsi vähemmän houkuttelevan (ks. edellä). Silloin ilmoitukset 15 uudesta sähköpostista ja 10 uudesta tykkäyksestä eivät kuluta tahdonvoimaasi.

​Tunnustan, että tämän jutun kirjoittaminen katkesi alkuunsa: juuri hyvän kirjoitusflown alettua kännykkäni piippasi. Sillä hetkellä fokukseni karkasi tekstistä taloyhtiön kattoremontin kautta seuraavan päivän uudelleenorganisointiin.
 
Itselläkin on siis kännykän käytössä kehitettävää. Tiedän myös, että aina puhelinta ei voi sammuttaa tai edes laittaa äänettömälle, vaikka haluaisikin. Tunnustan, että Wunderlistin muistutukset helpottavat elämääni ja että nautin työmatkoilla äänikirjoista, jotka kännykkä minulle mahdollistaa.
 
Mutta pienillä teoilla on silti merkitys. Päätän itse, saako huomioni kännykkä vai joku muu. Siksi pystyin eilen illalla vaivatta antamaan täyden huomioni viljelylaatikon hoitamiseen ja hiekkalaatikkoleikkeihin. Se tuntui merkitykselliseltä ja palauttavalta. 

....

Kirjoittaja on psykologi ja coach, joka auttaa yksilöitä nauttimaan arjestaan.

Luulin että työ, jota tehdään tekemisen ilosta, on myytti. Uskoin todella, että työnsä ihanuutta hehkuttavat elävät epätodellisessa kieltämisen kuplassa.
 
Sitten löysin intohimoni. Rakensin unelmatyöni. Ja minusta tuli se rasittava tyyppi, joka hehkuttaa työnsä mahtavuutta.
 
Tie tähän kohtaan työurallani ei ollut suoraviivainen. Jälkikäteen ajatellen tein yhden suuren mokan, mikä vei tuhottomasti energiaa. Tässä jutussa kerron, miten selvitin unelmatyöni ja miten voit välttää saman virheen. Lopputuloksena säästät aikaasi ja energiaasi edetessäsi kohti unelmatyötäsi.

​Tein hoitovapaallani tarkkaan harkitun päätöksen muuttaa urasuuntani. Minulla ei kuitenkaan ollut kiirettä, eikä edes vahvaa halua, löytää uutta työtä.
 
Työpaikkailmoitusten selailu tuntui helpolta vaihtoehdolta tehdä jotain konkreettista ja taaperoarjesta poikkeavaa. Vaikka tiesin hakuilmoituksiin vastaamisen olevan tehottomimpia tapoja löytää uusi työ (Sitran työelämätutkimus 2017), päätin hakea, mikäli jotain osaamiseeni sopivaa osuisi kohdalle.
 
Oivalsin nopeasti, että yli vuosikymmenen työkokemukseni rekryalalla johti siihen, että olin loistava hakudokumenttien kirjoittaja. Hakemukseni olivat selkeitä ja helppolukuisia. CV:ni oli täsmällinen ja haettavaan tehtävään kohdennettu. Osasin kirjoittaa hyviä saatteita ja herättää keskustelua. Tein siis rekrytoijien työn helpoksi. Valittuani osaamiseeni sopivia paikkoja ja yrityksiä, joissa tiesin olevan osaamiselleni käyttöä, sain haastattelukutsun ihan joka kerta. 

Ihan täydellistä ja kaikkiin toiveisiini vastaavaa työpaikkaa ei näkynyt. Mutta hain muutamia paikkoja silti. Kai toivoin, että haastattelussa selviäisikin, että kyseessä olisi unelmatyöni.
 
Yhdessä haastattelussa havahduin huomaamaan, etten todellakaan haluaisi hakemaani paikkaa. En kehdannut sanoa tätä ääneen. Rekrytoija taisi kuitenkin huomata saman. En saanut paikkaa – onneksi!
 
Toisella kertaa kiemurtelin epämukavuusalueellani, kun minulle tarjottiin paikkaa, jota en halunnutkaan. Oli vaikeaa tässä vaiheessa sanoa ei kiitos.
 
Kolmannella kerralla huomasin haastattelussa, että yrityksen toimintatavat olivat ristiriidassa arvojeni kanssa. Onnekseni yritys keskeytti rekrytointiprosessin palkkaamatta ketään.

Aloin huomata, että hakuilmoitusten pläräily rupesi tympimään. Kun yhtä hakemusta kirjoittaessani en aidosti keksinyt muuta motivaatiotekijää kuin työsuhteen osa-aikaisuuden, hälytyskelloni vihdoinkin soivat. Se hakuprosessi päättyi ennen alkamistaan ja samalla lopetin töiden hakemisen.
 
Vaati siis useita hakemuksia ja haastatteluja ennen kuin aidosti oivalsin, että hain paikkoja, jotka eivät aidosti motivoineet minua. Sisäinen motivaatio hakemiini töihin puuttui täysin.

Oli pysäyttävää huomata, että muutamassa kuukaudessa olin löytänyt liudan ’ihan kivoja’ työpaikkoja, mutta en ainuttakaan ’mun-on-pakko-saada-just-tää-työ’-tyylistä, kylmiä väreitä herättävää unelmapaikkaa.
 
Vasta silloin aloin aidosti miettiä, mitä haluaisin, jos mikä vaan olisi mahdollista. Pohdin arvojani, vahvuuksiani ja unelmiani. Itsetutkistelu oli pitkä, mutta lopulta minulle kirkastui, mitä ja millä ehdoilla, todella haluan tehdä. 

Isoin este unelmatyöni kirkastumiselle oli oma ajatteluni. Ajatukseni olivat tiedostamattani estäneet minua tutkimasta kaikkia vaihtoehtojani.
 
Ajattelin, että en ikinä alkaisi yrittäjäksi. Ajattelumallit ’en ole ollenkaan yrittäjämäinen’ ja ’en pärjää yrittäjänä’ olivat syvälle kaivarrettuja.
 
Ensin minun piti havaita nämä haitalliset ajattelumallit. Pysäyttävää! Sitten niitä piti tutkia. Minulle valkeni, että ne eivät olleetkaan totuuksia vaan mieleni tuotteita.
 
Siitä se ajatus sitten lähti: minusta tuli yrittäjä.
​

Uramuutoksessani isoin virheeni oli se, että tuhlasin tuhottomasti aikaa ja energiaa tavoittelemalla jotain, mitä en halunnut. Hain työpaikkoja, jota en halunnut. Menin osaaminen edellä, mutten todella pohtinut motivaatiotani.
 
Hyppäsin konkreettiseen tekemiseen malttamatta tehdä kunnollista itsetutkiskelua. Kiirehdin tekemään asioille käytännössä jotain, vaikka järkevää olisi ollut hidastaa ja antaa aikaa ajattelulle.
 
Jos siis antaisin yhden neuvon uramuutosta suunnittelevalle: pysähdy itsesi äärelle. Tee rauhassa itsetutkiskelua, jossa tunnistat ja haastat ajattelumallisi. Tee konkreettisia toimia vasta sitten kun löydät jotain niin vetovoimaista, että tiedät voittavasi minkä vaan esteen.
 
...... 
​
Lue lisää aiheesta:

• Uramuutoksen ABC
• Näin valmistaudut työpaikkahaastatteluun
• Miten kertoa työpaikkahaastattelussa heikkouksistaan?