Tärkein oppini uudesta urasta haaveilevalle

Tärkein oppini uudesta urasta haaveilevalle - vältä tämä uramuutoksen sudenkuoppa

Luulin että työ, jota tehdään tekemisen ilosta, on myytti. Uskoin todella, että työnsä ihanuutta hehkuttavat elävät epätodellisessa kieltämisen kuplassa.
 
Sitten löysin intohimoni. Rakensin unelmatyöni. Ja minusta tuli se rasittava tyyppi, joka hehkuttaa työnsä mahtavuutta.
 
Tie tähän kohtaan työurallani ei ollut suoraviivainen. Jälkikäteen ajatellen tein yhden suuren mokan, mikä vei tuhottomasti energiaa. Tässä jutussa kerron, miten selvitin unelmatyöni ja miten voit välttää saman virheen. Lopputuloksena säästät aikaasi ja energiaasi edetessäsi kohti unelmatyötäsi.

---

Työnhakua osaaminen edellä

​Tein hoitovapaallani tarkkaan harkitun päätöksen muuttaa urasuuntani. Minulla ei kuitenkaan ollut kiirettä, eikä edes vahvaa halua, löytää uutta työtä.
 
Työpaikkailmoitusten selailu tuntui helpolta vaihtoehdolta tehdä jotain konkreettista ja taaperoarjesta poikkeavaa. Vaikka tiesin hakuilmoituksiin vastaamisen olevan tehottomimpia tapoja löytää uusi työ (Sitran työelämätutkimus 2017), päätin hakea, mikäli jotain osaamiseeni sopivaa osuisi kohdalle.
 
Oivalsin nopeasti, että yli vuosikymmenen työkokemukseni rekryalalla johti siihen, että olin loistava hakudokumenttien kirjoittaja. Hakemukseni olivat selkeitä ja helppolukuisia. CV:ni oli täsmällinen ja haettavaan tehtävään kohdennettu. Osasin kirjoittaa hyviä saatteita ja herättää keskustelua. Tein siis rekrytoijien työn helpoksi. Valittuani osaamiseeni sopivia paikkoja ja yrityksiä, joissa tiesin olevan osaamiselleni käyttöä, sain haastattelukutsun ihan joka kerta. 

Vain yksi ongelma: hain paikkoja, joita en halunnut 

Ihan täydellistä ja kaikkiin toiveisiini vastaavaa työpaikkaa ei näkynyt. Mutta hain muutamia paikkoja silti. Kai toivoin, että haastattelussa selviäisikin, että kyseessä olisi unelmatyöni.
 
Yhdessä haastattelussa havahduin huomaamaan, etten todellakaan haluaisi hakemaani paikkaa. En kehdannut sanoa tätä ääneen. Rekrytoija taisi kuitenkin huomata saman. En saanut paikkaa – onneksi!
 
Toisella kertaa kiemurtelin epämukavuusalueellani, kun minulle tarjottiin paikkaa, jota en halunnutkaan. Oli vaikeaa tässä vaiheessa sanoa ei kiitos.
 
Kolmannella kerralla huomasin haastattelussa, että yrityksen toimintatavat olivat ristiriidassa arvojeni kanssa. Onnekseni yritys keskeytti rekrytointiprosessin palkkaamatta ketään.

Viimeinen niitti

Aloin huomata, että hakuilmoitusten pläräily rupesi tympimään. Kun yhtä hakemusta kirjoittaessani en aidosti keksinyt muuta motivaatiotekijää kuin työsuhteen osa-aikaisuuden, hälytyskelloni vihdoinkin soivat. Se hakuprosessi päättyi ennen alkamistaan ja samalla lopetin töiden hakemisen.
 
Vaati siis useita hakemuksia ja haastatteluja ennen kuin aidosti oivalsin, että hain paikkoja, jotka eivät aidosti motivoineet minua. Sisäinen motivaatio hakemiini töihin puuttui täysin.

Pysähdys itsen äärelle

Oli pysäyttävää huomata, että muutamassa kuukaudessa olin löytänyt liudan ’ihan kivoja’ työpaikkoja, mutta en ainuttakaan ’mun-on-pakko-saada-just-tää-työ’-tyylistä, kylmiä väreitä herättävää unelmapaikkaa.
 
Vasta silloin aloin aidosti miettiä, mitä haluaisin, jos mikä vaan olisi mahdollista. Pohdin arvojani, vahvuuksiani ja unelmiani. Itsetutkistelu oli pitkä, mutta lopulta minulle kirkastui, mitä ja millä ehdoilla, todella haluan tehdä. 

Isoin este: ajattelumallit uusiksi

Isoin este unelmatyöni kirkastumiselle oli oma ajatteluni. Ajatukseni olivat tiedostamattani estäneet minua tutkimasta kaikkia vaihtoehtojani.
 
Ajattelin, että en ikinä alkaisi yrittäjäksi. Ajattelumallit ’en ole ollenkaan yrittäjämäinen’ ja ’en pärjää yrittäjänä’ olivat syvälle kaivarrettuja.
 
Ensin minun piti havaita nämä haitalliset ajattelumallit. Pysäyttävää! Sitten niitä piti tutkia. Minulle valkeni, että ne eivät olleetkaan totuuksia vaan mieleni tuotteita.
 
Siitä se ajatus sitten lähti: minusta tuli yrittäjä.
​

Paras vinkkini uramuutoksesta haaveileville

Uramuutoksessani isoin virheeni oli se, että tuhlasin tuhottomasti aikaa ja energiaa tavoittelemalla jotain, mitä en halunnut. Hain työpaikkoja, jota en halunnut. Menin osaaminen edellä, mutten todella pohtinut motivaatiotani.
 
Hyppäsin konkreettiseen tekemiseen malttamatta tehdä kunnollista itsetutkiskelua. Kiirehdin tekemään asioille käytännössä jotain, vaikka järkevää olisi ollut hidastaa ja antaa aikaa ajattelulle.
 
Jos siis antaisin yhden neuvon uramuutosta suunnittelevalle: pysähdy itsesi äärelle. Tee rauhassa itsetutkiskelua, jossa tunnistat ja haastat ajattelumallisi. Tee konkreettisia toimia vasta sitten kun löydät jotain niin vetovoimaista, että tiedät voittavasi minkä vaan esteen.
 
...... 
​
Lue lisää aiheesta:

• Uramuutoksen ABC
• Näin valmistaudut työpaikkahaastatteluun
• Miten kertoa työpaikkahaastattelussa heikkouksistaan?