Perfektionismi ja syöminen

Itsensä piiskaamista, julmaa itsekritiikkiä, alati nousevia tavoitteita. Haitallinen perfektionismi voi lannistaa, lamauttaa, uuvuttaa. Olo on riittämätön, vaikka kuinka ponnistelee.

Haitallisella perfektionismilla on yhteyksiä monenlaisiin mielenterveyden häiriöihin: ahdistukseen, masennukseen, pakko-oireisiin ja syömishäiriöihin. Silloin puhutaan kliinisestä perfektionismista, jolla on haitallisia seurauksia.

Tässä artikkelissa avaan haitallisen perfektionismin yhteyttä syömisen häiriintymiseen. Jos haluat aiheesta lisätietoa, suosittelen katsomaan aiheesta pitämäni webinaarin tallenteen. 
​

Haitallinen ja hyödyllinen perfektionismi

Kaikki täydellisyyden tavoittelu, itseen kohdistuva vaativuus ja suorittaminen eivät ole huonoja asioita. Voidaankin puhua hyvästä tai hyödyllisestä ja haitallisesta perfektionismista.
 
Hyödyllinen perfektionismi auttaa saamaan aikaan ja saavuttamaan itselle aidosti tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Perfektionismi on silloin tervettä ja voi auttaa elämään itselle hyvää elämää. Se on myönteisesti eteenpäin työntävä voima.

Haitallinen muoto perfektionismista taas jo määritelmän mukaan tuo mukanaan haitallisia seurauksia. Sen ytimessä on epäonnistumisen pelko sekä oman itsen ja oman arvon korostunut määrittely ulkoisten suoritusten kautta.

Hyödyllisen ja haitallisen perfektionismin erot on koottu oheiseen kuvaan.

​​Perfektionismin yhteydet syömiseen

Haitallisessa perfektionismissa kovat tavoitteet liittyvät johonkin itselle merkitykselliseen - häiriintyneestä syömisestä kärsivällä siis mm. ruokavalioon tai kehoon. Se voi käynnistää kehän, johon toiminta jää jumiin. Kattavammin ​haitallisen perfektionismin yhteyksistä syömishäiriöihin voit kuunnella webinaaritallenteesta.

Kovista keho- ja ruokavaliotavoitteista voi käynnistyä haitallisen perfektionismin ylläpitämä kehä. Alempana aiheesta kuva.

1. Ensin siis asetetaan kovia tavoitteita siitä, miltä kehon pitäisi (muka) näyttää ja millainen on ”täydellinen ruokavalio”. Osaltaan ympäristö voi ruokkaa tällaisia idealistisia ja epärealistisiakin tavoitteita. Kun nykytilanne poikkeaa tästä, nousee negatiivinen käsitys itsestä ja itsekritiikkiä.
2. Haitallisesta perfektionismista kärsivä sisuuntuu ja itsekuri astuu peliin. Hän syö kurinalaisesti, tiukkojen sääntöjen mukaan ja muuttaa elintapojaan kaikki tai ei mitään asenteella. Tekeminen on tinkimätöntä.
3. Haitalliseen perfektionismiin kuuluu taipumus korostuneesti tarkastella omaa tekemistä ja etsiä sieltä virheitä. Elämäntapamuutosta toteuttavalle pienikin lipsahdus ajatellusta ideaalisesta tavasta syödä on epäonnistuminen.
4. Perfektionismiin kuuluu tyypillisesti myös taipumus musta-valkoiseen ajatteluun. Pala synttärikakkua, pizzailta tai pulla perjantaikahvilla tarkoittaa siis sitä, että kaikki on pielessä.
5. Silloin kroonisesta laihduttamisesta kärsivä heittää hanskat tiskiin. Hän unohtaa kaiken, mikä on mennyt hyvin. Olo on tukala ja pettynyt. Se voi käynnistää hallitsemattoman syömisen. Se ruokkii itsekriittiä, joka tekee olon entistä tukalammaksi.
6. Ahdistusta, mielialan laskua, pettymystä, huonommuuden tunnetta, surua. Tätä sietämätöntä oloa lievittääkseen ihminen etsii keinoa siitä, mikä on tuttua. Turvallista. Siitä, mikä tuo pakopaikan hankalasta olosta tai hetkellisen mielihyvän. Ruoasta ja syömisestä siis. Tunnesyöminen tulee mukaan.
7. Itseensä kriittisesti suhtautuva mollaa itseään tunnesyömisestä. Kehä on valmis, sillä alkuperäinen toive epärealistisistakin keho- ja elintapaideaaleista ei ole kadonnut minnekään.

​

Haitallinen perfektionismi voi näkyä idealistisina keho- ja ruokavaliotavoitteina, jotka ruokkivat huonommuuden tunnetta ja sysäävät käyntiin häiriintyneen syömisen kehän. Haitallinen perfektionismi osaltaan ylläpitää tätä kehää.

Yhdellä kehä pyörähtää ympäri päivässä, toisella muutamassa kuukausissa. Moni sarjalaihduttaja jää tällaiseen syömisen yli- ja alikontrolloinnin kehään jumiin vuosikausiksi.

​itsekurin ihannointi pahentaa tilannetta

​Jos syömisen kehä saa voimansa haitallisesta perfektionismista, ulospääsyt kehästä tai kehän katkaiseminen ei varmasti löydy siitä, että ympäristö kehottaa ”ottamaan itseään niskasta kiinni”. Itsekurilla runnottua yritystä ei kannata kannustaa.
 
Ammattilaisenkin on ymmärrettävä ongelmaa ennen kuin jakaa ratkaisuja. Siispä esimerkiksi ruokavalio- tai liikuntaohjeita annettaessa on syytä olla tarkkana, ettei ruoki perfektionismia ja sitä kautta häiriintynyttä syömistä.
 
Ensimmäinen tehtävä voikin olla oman syömisen kehän tarkastelu ja arviointi, liittyykö siihen haitallista perfektionismia.

​ULOSPÄÄSYT SYÖMISEN KEHÄSTÄ

Joillekin ulospääsy löytyy omin voimin ja apuna voi käyttää vaikka oma-apukirjoja. Esimerkiksi Irti itsekritiikistä (Grandell, R.) ja Itsemyötätunto (Neff, K.) voivat tarjota apua tähän.

Omahoito esim. Mielenterveystalon omahoito-ohjelmien avulla voi auttaa ja antaa työkaluja oman tilanteen tarkisteluun. Kuulemani mukaan sinne on kevään 2024 aikana tulossa myös suorittamiseen liittyvä omahoito-ohjelma!

Ammattilaisen avun hakemista ei kannata arkailla. Siinä vaiheessa kun tilanne tuntuu itsestä pulmalliselta, voi hyvin hakeutua esimerkiksi psykologin tai psykoterapeutin vastaanotolle. Mm. kognitiivinen käyttäytymisterapia on saanut tieteellisessä tutkimuksessa tukea niin syömishäiriöiden kuin haitallisen perfektionisminkin hoitoon.
​

Itsekurin höllääminen, joustavuus ja sallivuus avaimia kehän rikkomiseen

Yksi ulospääsy on löytää tekemiseen joustoa. Höllätä siis kuria. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. (Ammattilaisapu voi olla tässä kullan arvoista.)
 
On siis tärkeää löytää elintapamuutoksen mittarointiin inhimillisyyttä ja tekemiseen sallivuutta. Sitä kautta löytyvät myös kohtuus ja hyvinvointi.
 
Ylipäätään on syytä ravistella, millaisiin tavoitteisiin pyrkii – ja huomata, että epärealistisiin ja kapeisiin kehonormeihin tai optimaaliseen syömiseen pyrkiminen ei tuekaan hyvinvointia. Tässä meillä on myös jaettu vastuu.

Haitallisesta itsekritiikistä askeleittain kohti itsemyötätuntoa

Toinen ulospääsy löytyy haitallisesti itsekritiikistä irtautumisesta ja itsemyötätunnon vahvistamisesta. Kehotus ”ole armollinen, älä vaadi itseltäsi noin paljon” ei tässä riitä. Se voi itseasiassa vain laukaista itsekritiikkiä haitallisesta perfektionismista kärsivällä, hyvistä tarkoitusperistä huolimatta (”en osaa edes olla armollinen itselleni”).
 
Tyypillisesti on ensin tutustuttava omaan vaativaan puoleen, löydettävä siihen etäisyyttä ja vasta sen jälkeen mielessä on tilaa myötätuntoisellekin äänelle. Isoja teemoja nämäkin! (Joten niistä ehkä myöhemmin lisää).
​

Ulospääsyjä kyllä on

Joskus haitallisesta perfektionismista puhutaan persoonallisuuden piirteenä, ja toki sen voi sellaiseksi mieltää. Se kehittyy kuitenkin geenien ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Siihen kytkeytyy mm. mallioppimista kotoa, vertaisilta ja laajemmin ympäristössä.

Kukaan ei siis synny perfektionistina (vaikka toisella voi olla vahvempi alttius sille). Perfektionismia voikin lähestyä myös kokoelmana opittuja toimintamalleja ja suojautumis- ja selviytymiskeinoja.

Siksi se on jotain mitä voi muuttaa.

Muista myös, että perfektionismista irtautumisen tarkoitus ei ole tehdä sinusta täydellistä.

Tarkoitus on, että koet, että sinä riität jo – sellaisena kun olet.

Jutun on kirjoittanut terveyspsykologi Anu Tevanlinna. Hän on erikoistunut painonhallinnan ja elämäntapamuutosten psykologiaan. Vastaanottoni, jossa käsitellään usein häiriintynyttä syömistä, löydät täältä.

---