Terveen itsekkyyden lähtökohta on vastuunotto omasta hyvinvoinnista. Se on sitä, että tiedostat, että jos sinä et priorisoi hyvinvointiasi, sitä tuskin tekee kukaan muukaan. Se on sen hyväksymistä, että olet itse vastuussa omasta hyvinvoinnistasi.
 
Työnantajamme, ympäristömme ja lähipiirimme voivat tukea hyvinvointiamme, mutta vastuu huolehtia siitä, että voimme hyvin on meillä itsellämme. Tämä vaatii aktiivisen otteen ottamista oman hyvinvoinnin edistämiseksi ja ylläpidoksi.
 
Apu ja tuki ovat aina tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on oma tekeminen, jota aito vastuunotto siivittää. Kun tämän aidosti sisäistää, on valmis toteuttamaan tekoja, jotka lisäävät hyvinvointiamme.

Jotta voit edistää hyvinvointiasi, sinun kannattaa selkeyttää, mitä tarvitset voidaksesi hyvin. Se on omien tarpeiden tiedostamista. Silloin osaat erottaa myös sinulle ja hyvinvoinnillesi vähemmän tärkeät asiat, joista tinkiminen on sinulle ok.

Tarpeesi voivat olla esimerkiksi riittävä määrä liikuntaa, hyvää tekevää ravintoa sekä aikaa itsellesi merkityksellisiin asioihin. Sinulle merkityksellisien asioiden pohdinnassa kannatta työstää omia arvoja ja tekoja, joilla saat arvosi näkyviin arjessasi.

​Tarpeidesi pohjalta voit vetää omat rajasi, joista pidät kiinni. Olennaista on myös kommunikoida omat rajat muille, sillä jokaisen omat rajat ovat hyvä pohja yhteisille pelisäännöille niin töissä, parisuhteessa, perheen kesken kuin ystävyys- ja yhteistyösuhteissa. Rajat mahdollistavat myös sen, että voit keskittyä sinulle tärkeisiin asioihin (kohta 4.)
 
Työssä omat rajasi voivat koskea esimerkiksi sitä, miten olet tavoitettavissa työajan ulkopuolella. Perheen kesken rajasi voivat koskea esimerkiksi sitä, miten paljon ja milloin otat aikaa sinulle tärkeisiin tekemisiin. 

Terve itsekkyys pohjaa siihen, että tiedät, mikä on sinulle aidosti tärkeää ja huolehdit, että se näkyy arjen priorisoinnissasi. Silloin varaat aikaa, energiaa ja tilaa elämästäsi itsellesi tärkeille asioille.
 
Omista rajoista kiinnipitäminen vaatii napakkuutta, joka ei ole muiden vastuiden ja velvollisuuksien sekä toisten ihmisten odotusten ja toiveiden keskellä aina helppoa. Jos oman itsen priorisointi on välillä haastavaa, niin kysy itseltäsi, mikä on aidosti tärkeämpää kuin hyvinvointisi.
 
Ymmärrän, ettei täyteen elämään noin vaan ilmesty lisää aikaa, jonka voi panostaa itseesi. Usein itselle tärkeistä asioista kiinnipitäminen tarkoittaakin sitä, että rajaat jotain pois. Voit jakaa vastuita tai sanoa ei. Tärkeintä on pohtia, minkä on elämässäsi muututtava, jotta voit panostaa hyvinvointiisi. Mikä estää sinua pitämästä rajoistasi kiinni? Miten muutat tätä?
 
Terve itsekkyys on juuri tällaista kykyä edistää itsellesi tärkeitä muutoksia. Se on sitä, että et uhraudu, elä vain muiden ehdoilla tai tyydy tilanteeseen, jossa et voi hyvin.

Terveessä itsekkyydessä ei ole kyse siitä, että muut huomiomatta ajat itsekeskeisesti vain omaa etuasi ja viisveisaat siitä, millaisia toimillasi on muille. Terve itsekkyys ei jätä empatiaa tai myötätuntoa sivupenkille. Päinvastoin, se on myötätunnon laajentamista myös itseesi.

Terve itsekkyys eroaa siis negatiivisesta itsekkyydestä sillä, että huolehdit omista tarpeistasi niin, että samalla huomioit muut, heidän tarpeensa ja heidän tunteensa. Huolehdit itsestäsi kuten muista rakkaistasi.
 

....

Kirjoittaja on psykologi ja coach, joka auttaa valmennettaviaan toteuttamaan merkityksellisiä ja hyvinvointia lisääviä muutoksia.

Sharman ja Elrodin kirjojen keskeinen ajatus on herätä aikaisin ja käyttää aamun ensimmäinen tunti itseensä. Aikaisen aamuherätyksen ja sitä seuraavan rutiinin tarkoitus on mullistaa oma elämä paremmaksi.
 
Sharma neuvoo heräämään klo 4.45 ja käyttämään aamun ensimmäisen tunnin liikuntaan, meditointiin ja itsensä kehittämiseen esimerkiksi lukemalla. Elrodin keskeinen ajatus tiivistyy kuuteen kohtaan: hiljaisuus (esim. meditointi), omiin tavoitteisiin liittyvät voimalauseet, tulevaisuuden visiointi, liikunta, kehittävän kirjallisuuden lukeminen ja kirjoittaminen (esim. journaling). 
​

​Lähes itsestään selvänä riskinä aikaisen aamun rutiineissa on yöunista tinkiminen. Univajeisena alakuloisuus ja ärtyneisyys nostavat päätään ja flunssakin tarttuu helpommin. Keskittyminen takkuaa, ajatus ei luista ja monimutkainen päättely on vaikeaa.  
 
On siis selvää, että jos aikainen aamurutiini tarkoittaa yöunien nipistämistä alle tarvittavaan 7–9 tuntiin, ei elämänlaatusi ainakaan parane. 
 
Eli jos meinaat herätä viideltä, muokkaa elämäsi ensin niin, että todella voit nukahtaa noin kello 21. Jos kaipaat vielä lisämotivaatiota, suosittelen lukemaan esimerkiksi Matthew Walkerin teoksen Miksi nukumme. Mainion unenpuutteesta kertovan tekstin löydät myös täältä.
 
Sharma nostaa unen tärkeyden onneksi kirjassaan esiin, mutta lukijalle uni jää kirjassa selvään sivurooliin. Elrod esittää, että aamurutiinin voi sovittaa itselleen parhaimpaan aikaan, mutta muistuttaa silti ’aikaisin heräämisen kiistattomista hyödyistä’. Itse en ole vielä törmännyt tieteelliseen tutkimukseen, jossa kello viiden herätyksen hyöty kiistatta osoitettaisiin (vinkkaa toki, jos tiedät tällaisesta!).
​

​Sharman ja Elrodin ajatukset aamurutiineista tarjoavat loistavan vaihtoehdon sille, että aamu alkaa uutisten, sähköpostin ja somen tietotulvalla, jonka jälkeen huomiomme kaappaa työ ja käännämme huomion itseemme vasta illalla päivän uuvuttamina – jos silloinkaan.
 
On siis varsin mainio ajatus nostaa itsensä ajankäytön prioriteettilistalla ykköseksi ja varmistaa heti aamulla, että myös omaan hyvinvointiin tulee satsattua päivän aikana. Näin et joudu tilanteeseen, jossa aikasi ja energiasi päivän aikana kuluu kaikkeen muuhun kunnes illalla huomaat, ettet enää jaksa itseäsi kehittäviä aktiviteetteja tai urheilua.
 
Monille ajan ottaminen itselle heti aamusta voi olla helpompaa kuin oma aika illalla: aikaisin aamulla on harvoin jotain muuta, jossa ’pitäisi’ olla, eikä aika tunnu olevan pois perheeltä, työltä tai muulta sinulle tärkeältä (paitsi ehkä unelta).
 
Myös molempien herrojen ehdottaman meditaation ottaminen päivittäiseksi rutiiniksi on varsin suositeltavaa. Lukuisten tieteellisten tutkimusten mukaan mindfulness-harjoittamisen avulla keskittymiskyky paranee, tunnetaidot kehittyvät ja mindfulness-harjoittamisella on saatu selkeää hyötyä myös stressin, ahdistuksen, kivun ja univaikeuksien hoidossa. Voitaneen siis sanoa, että mindfulness on osoittanut kiistattomia hyötyjä erityisesti psyykkiseen hyvinvointiin.
​

Jos ajankäyttöösi sopii, niin suosittelen siis lämpimästi varaamaan säännöllisesti aamuista aikaa itsellesi ja sinulle tärkeille asioille ennen kuin täytät mielesi muulla tietotulvalla ja olet käyttänyt aikasi ja energiasi muuhun kuin itseesi.
 
Mutta muokkaa rutiini sellaiseksi, että se palvelee sinua ja koet sen mielekkääksi, miellyttäväksi ja jollain tapaa hyödylliseksi. Älä purematta niele gurujen ajatuksia, vaan tunnustele, mikä sinun hyvinvointiasi lisää. Liikunta ja meditaatio tuovat positiivisia vaikutuksia, mutta voit hyvin käyttää aamuaikasi johonkin muuhun, joka on sinulle aidosti tärkeää. Silloin aamurutiinisi tuo varmasti elämääsi myös hyvää. Ja silloin viitsit pitää rutiinistasi kiinni.
 
Joka tapauksessa ota lähtökohdaksesi ensin huolehtia kahdeksan tunnin yöunista ja aamurutiinista vasta toissijaisesti. Muista, että kello viiden sijaan itsestään huolehtimisen voi aloittaa vaikkapa kello 7.30. Ja kun keskeisintä on muodostaa säännöllinen rutiini itsestäsi huolehtimiselle ja sinulle merkityksellisille asioille, en näe mitään syytä, miksei rutiinia voisi ihan yhtä hyvin tehdä iltaisin klo 21–22.

......

Kirjoittaja on hyvinvointipsykologi, joka valmentaa yksilöitä saamaan itsestään parhaan potentiaalin esiin ja on nähnyt, että yleensä siihen ei tarvita kello viiden heräämistä.