Kun perhevapaalle lähtiessäni suljin takanani työpaikkani oven, en tiennyt palaisinko. Tykkäsin kyllä työstäni, mutta mielessä kaihersi kaipuu johonkin muuhun. Mutten tiennyt mihin. Siitä hetkestä alkoi paitsi äitiysvapaani, myös tieni kohti nykyistä unelmatyötäni.
 
Monelle muullekin vanheimpainvapaa on nivelkohta uralla: Muuttunut elämäntilanne herättää uusia toiveita ja vapaa suokin aikaa pohtia omia toiveita.

Mutta urapohdinnat ovat harvoin helppoja. Kun unelmatyö ei kirkastukkaan helposti ja nopeasti, alkaa ketä vaan turhauttaa ja ärsyttää. Kokosin tähän juttuun isoimmat omakohtaiset oppini ja konkreettisia työkaluja. Lue eteenpäin, jos mietit, miten löytää unelmatyö.

Pakottaminen on luovuuden ja uusien ajatusten pahin vihollinen. Jos pinnistät ja ponnistat ’pakko-keksiä-mikä-on-unelma-ammattini-nyt-heti’ -asenteella, et todennäköisesti löydä vastauksia.
 
Perhevapaa antaakin monelle meistä ainutkertaisen mahdollisuuden kiireettömään pohdintaan – hyödynnä se! Anna aivojesi raksuttaa tiristämättä niistä väkisin ratkaisuja, joiden aika ei ole vielä kypsä. 

Itse huomasin, että hajanaisia ajatuksia työstä ja urasta alkoi vauvavuonna nousta kuin itsestään. Nämä hajatelmat olivat toiveita, unelmia, tahtotiloja ja ajatuksia siitä, mitä en enää halua. Kun annoin aivojen rauhassa raksuttaa, alkoivat ajatukset muotoutua täsmällisemmiksi.
 
Isoin oppini: Pakottaminen oivaltamisen vihollinen, mutta levollisen mielentilan siivittämänä ideoita tulee yrittämättä.
​

Tarkenna ainakin kuka olet ja haluat olla (työssä ja elämässä laajemminkin), millainen olet (vahvuudet ja kehittymisalueet) ja mihin suhtaudut intohimoisesti (motivaatio).
 
Ajattelet ehkä, että tunnet jo itsesi ja vahvuutesi? Hienoa, jos niin on. Kehotan silti kehittämään itsetuntemustasi, sillä vuosien kuluessa ja perheen kasvaessa omat toiveet muuttuvat. Itselleni oli pysäyttävää huomata, että se, mikä oli ollut unelmatyöni seitsemän vuotta aiemmin, ei enää täyttänyt toiveitani.
 
Arvotyöskentely on loistava pohja urapohdinnalle. Pääset alkuun arvotyöskentelyssä näillä vinkeillä. Voit hahmottaa toiveitasi työn ja elämäsi suhteen visiokartalla ja/tai vapaalla kirjoittamisella.

Myös persoonallisuus- ja motivaatioinventaarit ovat hyviä työkaluja. Käytä lisäksi erilaisia pohdintatehtäviä. Täsmennä osaamisesi esimerkiksi osaamis-, vahvuus- tai kutsumuskartan ja muiden harjoitusten avulla.
 
Monelle itsetuntemuksen kehittäminen on urapohdinnan tärkein, työläin ja turhauttavin vaihe. Ajatusten kehittyminen vie aikaa, mutta ennakolta et voi tietää paljonko. Joskus idea tulee nopeasti, joskus hitaasti. Maltti kuitenkin kannattaa, jottet tee samaa mokaa kuin minä. Itsetutkiskelu ei myöskään tarjoa motivaattoriksi samanlaisia näkyviä tuloksia kuin työnhaku, minkä vuoksi ammattilaisen tuesta tässä vaiheessa voi olla kaikista suurin hyöty uramuutosta suunnittelevalle. 
 
Ymmärrän, että olisi kiva suorittaa itsetutkiskelu nopeasti: tehdä vaan pari testiä ja tietää unelmaduuninsa. Homma ei kuitenkaan toimi niin. Sen sijaan, että paukutat kymmenen tehtävää putkeen, tee niitä yksi kerrallaan. Pidä välissä pidempiäkin taukoja, jolloin alitajuntasi saa vapaasti raksuttaa.
 
Todennäköisesti jossain vaiheessa mielesi alkaa myös nostaa esiin esteitä ja ongelmia (’ei kyllä oo mulle mahdollista, koska…’.) sekä uhkakuvia (’tässä on kyllä iso riski, että…’). Kun tällaisia ajatuksia nousee, voit kirjoittaa ne ylös. Voit sanoa itsellesi, että ongelma on nyt noteerattu ja tutkit sitä sitten, kun on sen aika (tämä tulee kohdassa 5). Ehdit siis myöhemmissä vaiheissa tutkia myös elämän realiteetteja. Nyt saat vielä leijailla pilvilinnoissa – nauti siitä ja hiljennä sisäinen kriitikkosi.
 
Isoin oppini: Anna ajatustesi kehittyä rauhassa ennen kuin etenet konkreettiseen työnhakuun.
 
Työkalut: arvotehtävät, visiotaulu, persoonallisuus- ja motiivi-inventaarit, kirjoittaminen,  osaamis-, vahvuus- tai kutsumuskartta
​

Kun tiedät mitä haluat, voit tutkia konkreettisia vaihtoehtoja. Usein vaihtoehdot nousevat yllättäen jo itsetuntemusta kehittäessäsi.
 
Unelmoi ja ideoi, millaiset vaihtoehdot soisivat sinulle haluamasi. Kysy ideoita muiltakin. Kerää tiedonkeruuhaastatteluin tietoa erilaisista mahdollisuuksista. Tutki erilaisia ammatteja työpaikkailmoituksista ja ammattinetistä. Peilaa ideoita toiveisiisi.
 
Voit tarkastella erilaisia työnantajia, työnsisältöä tai ammattivaihtoehtoja. Itse punnitsin yrittäjyyttä ja palkkatyötä. Tein listoja vaihtoehtojeni plussista ja miinuksista ja hyödynsin SWOT-analyysejä. Saat ottaa jo vähän realismiakin siis peliin!
 
Työkalut: eri vaihtoehtojen listaaminen sekä plussien ja miinusten hahmottaminen, SWOT-analyysit
​

Seuraavaksi valitset, mikä ideoistasi on juuri se, jonka haluat. Se on se, jonka eteen olet valmis ponnistelemaan. Jos tällaista ei löydy, palaa alkuun: ota aika ja tila ja kehitä itsetuntemustasi – yleensä jossain vaiheessa täydellinen idea vaan pompsahtaa.
 
Pohdi myös, mistä olet valmis luopumaan saadaksesi haluamasi. Kun kieltäydyin minulle tarjotusta partnerin paikasta valmennusyrityksessä sanoin tietoisesti ’Ei kiitos’ tittelille, joka olisi näyttänyt loistavalta CV:ssä ja työlle, joka tarjoaisi säännölliset ja hyvät tulot. Ein sanominen kirpaisi, mutta valinta tuntui oikealta. Yhdessä vaakakupissa olivat titteli, varma tulevaisuus ja raha. Toisessa suuremmoinen vapaus. Valitsin jälkimmäisen.
 
Tutki siis erilaisia työvaihtoehtoja ja työntekemisen tapoja arvojesi kautta. Voit listata arvosi ja tutkia, miten kukin arvoistasi käytännössä toteutuisi eri vaihtoehdossasi sekä mitä tämä merkitsisi.
 
Isoin oppini: Vaikeiden päätösten tekeminen helpottuu, jos perustat valinnan arvoihisi. Silloin valinta tuntuu oikealta, vaikka joudut luopumaan jostain mieluisasta.
​

’Olipa rohkea veto!’ on yleisimpiä reaktiota, jonka saan kertoessani irtisanoutuneeni kesken hoitovapaan. Kun tahtotila on voimakas, jo se tuo uskallusta. Ensimmäinen urasiirtoon rohkeutta tuova tekijä on siis oma motivaatio.
 
Toinen rohkeutta antava tekijä on vahva turvaverkko. En olisi tässä ilman läheisiäni. Sain kannustusta silloin kun epäilin. Sain tukea, kun pohdin. Sain käytännön apua. Tärkeintä oli saada varmuus siitä, että verkko ottaa vastaan, jos putoan.
 
Kolmas olennainen tekijä rohkeuden saamisessa on myötätunto itseä kohtaan. Kun suhtautuu itseensä armollisesti, tietää, ettei itseään lyttää, jos ei onnistuisikaan.
 
Isoin oppini: Tahtotila, turvaverkko ja myötätuntoinen asenne itseen auttavat hyppäämään tuntemattomaan
​

Tämän jälkeen kyse on enää tekemisestä, konkreettisesta muutoksesta. Olet rakentanut vahvan tahtotilan ja hakenut uskalluksen hypätä. (Jos et, niin palaa alkuun).
 
Nyt voit laskeutua pilvilinnoista tähän maailmaan ja laittaa realiteetit peliin. Voit siis nyt tutkia myös rajoituksia ja ongelmia, joita ehkä kirjoitit ylös aiemmissa kohdissa. Tutki niitä ratkaisukeskeisesti: Mitä pitää tapahtua, jotta tämä uhkakuva ei toteudu? Mitä voin tehdä asialle X? jne.
 
Tässä vaiheessa myös huomaat, että voimakkaan motivaation turvin mahdolliset haasteet muuttuvat hallittaviksi. Niistä tulee esteitä, jotka voi kiertää tai ylittää. Sanonta ’when there is a will there is a way’ saa entistä vahvemman merkityksen. 

....

Lue lisää uramuutoksesta:

• Uramuutoksen ABC
• Näin valmistaudut työpaikkahaastatteluun

Luulin että työ, jota tehdään tekemisen ilosta, on myytti. Uskoin todella, että työnsä ihanuutta hehkuttavat elävät epätodellisessa kieltämisen kuplassa.
 
Sitten löysin intohimoni. Rakensin unelmatyöni. Ja minusta tuli se rasittava tyyppi, joka hehkuttaa työnsä mahtavuutta.
 
Tie tähän kohtaan työurallani ei ollut suoraviivainen. Jälkikäteen ajatellen tein yhden suuren mokan, mikä vei tuhottomasti energiaa. Tässä jutussa kerron, miten selvitin unelmatyöni ja miten voit välttää saman virheen. Lopputuloksena säästät aikaasi ja energiaasi edetessäsi kohti unelmatyötäsi.

​Tein hoitovapaallani tarkkaan harkitun päätöksen muuttaa urasuuntani. Minulla ei kuitenkaan ollut kiirettä, eikä edes vahvaa halua, löytää uutta työtä.
 
Työpaikkailmoitusten selailu tuntui helpolta vaihtoehdolta tehdä jotain konkreettista ja taaperoarjesta poikkeavaa. Vaikka tiesin hakuilmoituksiin vastaamisen olevan tehottomimpia tapoja löytää uusi työ (Sitran työelämätutkimus 2017), päätin hakea, mikäli jotain osaamiseeni sopivaa osuisi kohdalle.
 
Oivalsin nopeasti, että yli vuosikymmenen työkokemukseni rekryalalla johti siihen, että olin loistava hakudokumenttien kirjoittaja. Hakemukseni olivat selkeitä ja helppolukuisia. CV:ni oli täsmällinen ja haettavaan tehtävään kohdennettu. Osasin kirjoittaa hyviä saatteita ja herättää keskustelua. Tein siis rekrytoijien työn helpoksi. Valittuani osaamiseeni sopivia paikkoja ja yrityksiä, joissa tiesin olevan osaamiselleni käyttöä, sain haastattelukutsun ihan joka kerta. 

Ihan täydellistä ja kaikkiin toiveisiini vastaavaa työpaikkaa ei näkynyt. Mutta hain muutamia paikkoja silti. Kai toivoin, että haastattelussa selviäisikin, että kyseessä olisi unelmatyöni.
 
Yhdessä haastattelussa havahduin huomaamaan, etten todellakaan haluaisi hakemaani paikkaa. En kehdannut sanoa tätä ääneen. Rekrytoija taisi kuitenkin huomata saman. En saanut paikkaa – onneksi!
 
Toisella kertaa kiemurtelin epämukavuusalueellani, kun minulle tarjottiin paikkaa, jota en halunnutkaan. Oli vaikeaa tässä vaiheessa sanoa ei kiitos.
 
Kolmannella kerralla huomasin haastattelussa, että yrityksen toimintatavat olivat ristiriidassa arvojeni kanssa. Onnekseni yritys keskeytti rekrytointiprosessin palkkaamatta ketään.

Aloin huomata, että hakuilmoitusten pläräily rupesi tympimään. Kun yhtä hakemusta kirjoittaessani en aidosti keksinyt muuta motivaatiotekijää kuin työsuhteen osa-aikaisuuden, hälytyskelloni vihdoinkin soivat. Se hakuprosessi päättyi ennen alkamistaan ja samalla lopetin töiden hakemisen.
 
Vaati siis useita hakemuksia ja haastatteluja ennen kuin aidosti oivalsin, että hain paikkoja, jotka eivät aidosti motivoineet minua. Sisäinen motivaatio hakemiini töihin puuttui täysin.

Oli pysäyttävää huomata, että muutamassa kuukaudessa olin löytänyt liudan ’ihan kivoja’ työpaikkoja, mutta en ainuttakaan ’mun-on-pakko-saada-just-tää-työ’-tyylistä, kylmiä väreitä herättävää unelmapaikkaa.
 
Vasta silloin aloin aidosti miettiä, mitä haluaisin, jos mikä vaan olisi mahdollista. Pohdin arvojani, vahvuuksiani ja unelmiani. Itsetutkistelu oli pitkä, mutta lopulta minulle kirkastui, mitä ja millä ehdoilla, todella haluan tehdä. 

Isoin este unelmatyöni kirkastumiselle oli oma ajatteluni. Ajatukseni olivat tiedostamattani estäneet minua tutkimasta kaikkia vaihtoehtojani.
 
Ajattelin, että en ikinä alkaisi yrittäjäksi. Ajattelumallit ’en ole ollenkaan yrittäjämäinen’ ja ’en pärjää yrittäjänä’ olivat syvälle kaivarrettuja.
 
Ensin minun piti havaita nämä haitalliset ajattelumallit. Pysäyttävää! Sitten niitä piti tutkia. Minulle valkeni, että ne eivät olleetkaan totuuksia vaan mieleni tuotteita.
 
Siitä se ajatus sitten lähti: minusta tuli yrittäjä.
​

Uramuutoksessani isoin virheeni oli se, että tuhlasin tuhottomasti aikaa ja energiaa tavoittelemalla jotain, mitä en halunnut. Hain työpaikkoja, jota en halunnut. Menin osaaminen edellä, mutten todella pohtinut motivaatiotani.
 
Hyppäsin konkreettiseen tekemiseen malttamatta tehdä kunnollista itsetutkiskelua. Kiirehdin tekemään asioille käytännössä jotain, vaikka järkevää olisi ollut hidastaa ja antaa aikaa ajattelulle.
 
Jos siis antaisin yhden neuvon uramuutosta suunnittelevalle: pysähdy itsesi äärelle. Tee rauhassa itsetutkiskelua, jossa tunnistat ja haastat ajattelumallisi. Tee konkreettisia toimia vasta sitten kun löydät jotain niin vetovoimaista, että tiedät voittavasi minkä vaan esteen.
 
...... 
​
Lue lisää aiheesta:

• Uramuutoksen ABC
• Näin valmistaudut työpaikkahaastatteluun
• Miten kertoa työpaikkahaastattelussa heikkouksistaan?