Ruokariippuvuus - onko suklaaholisteja olemassa?

Ilman ravintoa ei voi elää, joten tavallaan me kaikki olemme ruoasta riippuvaisia. Tarvitsemme ruokaa pysyäksemme hengissä ja hyvinvoivina. Tällaista riippuvuutta kuvataan englanniksi termillä dependence.
 
Addiktio (engl. addiction) luonnehtii kuitenkin toisenlaista riippuvuutta: kyvyttömyyttä lopettaa itselleen haitallista toimintaa tai aineen käyttämistä. Voiko tällainen riippuvuus kehittyä ruokaan? Voiko joku todella olla ”suklaaholisti” tai ”sokeririippuvainen”?
​

Mitä on ruokariippuvuus?

​Riippuvuutta luonnehtii voimakas halu tai pakko. Ihminen kokee olevansa kyvytön lopettamaan tai hallitsemaan toimintaansa. 
 
Ruoan suhteen tämä tarkoittaa hallitsematonta, jopa pakonomasta syömistä. Se voi näyttäytyä ahmintana, ylensyöntinä tai jatkuvana napaosteluna. Joskus tilannetta yritetään korjata niukistelulla, jolloin vähäinen syöminen vaihtelee liikasyömisen kanssa.
 
Syömistä ohjaa siis järjen ja harkinnan sijaan voimakas halu tai pakko. Ihminen kokee olevansa kyvytön lopettamaan tai säätelemään syömistään.

Ruokariippuvuus on kiistanalainen käsite

​Ruokariippuvuudelle ei ole tautiluokitusta eikä yhdenmukaisia kriteerejäkään. Terminä se on kiistanalainen: Osa asiantuntijoista kyseenalaistaa, onko ruokariippuvuutta itsenäisenä ilmiönä olemassa. Toinen osa on vahvasti sitä mieltä, että ruokaan voi syntyä riippuvuus.
 
Kiistanalaisuus ei ole ihme, sillä ruokariippuvuus on verrattain uusi tutkimuskohde. On siis myönnettävä, että on valtavan paljon sellaista, jota emme vielä tiedä. On kuitenkin selkeää tutkimusnäyttöä siitä, että ruokariippuvuus on ainutlaatuinen käsite, joka sopii muiden riippuvuusdiagnoosien joukkoon.

Ruoka- vai syömisriippuvuus?

Riippuvuus voi syntyä tiettyyn aineeseen, kuten päihteisiin, alkoholiin tai tupakkaan. Tällöin puhutaan aineellisesta riippuvuudesta ja riippuvuusoireet kohdistuvat siis aineeseen, jota haluaa lisää ja lisää.
 
Päihteiden lisäksi mielihyvää tuottavat kokemukset voivat aiheuttaa riippuvuutta. Addiktio voi syntyä siis esim. uhkapeleihin tai shoppailuun. Ihminen on tällöin siis riippuvainen tekemisestä eli hän jatkaa toimintaa, vaikka sillä olisikin kielteisiä seurauksia. Tällöin puhutaan toiminnallisesta riippuvuudesta.
 
Onkin pohdittu, muodostuuko ruokariippuvuudessa riippuvuus tietyyn ruoka-aineeseen (aineellinen riippuvuus) vai syömiseen tekemisenä (toiminnallinen riippuvuus). Kannattaisiko ruokariippuvuuden sijaan puhua syömisriippuvuudesta?

Prosessoiduilla, energiatiheillä ruoilla ja juomilla näyttää olevan suurin riippuvuuspotentiaali. Ne siis voivat tuottaa mielihyvää tavalla, joka muistuttaa päihteiden vaikutusta (=aivojen palkitsemisradaston aktivointi ja dopamiinierityksen stimulointi). Näyttääkin siltä, että joillain ihmisillä energiatiheiden ruokien tuottama mielihyvä johtaa pakonomaiseen haluun ja hallitsemattomaan syömiseen, joita voidaan pitää riippuvuuden ydinpiirteinä.
 
Näyttäisi siis siltä, että ruokariippuvuus muodostuu tietyntyyppisiin ruokiin. Harva kokee vastustamatonta himoa parsakaaliin ja porkkanaan, mutta pikaruoka tai suklaa taas voi johtaa ylilyönteihin. Tämä viittaa siihen, että kenties riippuvuus syntyy ruokaan, ei sinänsä syömiseen toimintana. Tai ehkä kyse on sekä toiminnallisesta että aineellisesta riippuvuudesta. Jokatapauksessa tutkimus tukee sitä, että ruokariippuvuus on todellinen ilmiö.
 
Ruokariippuvuus siiis osoittaa syyttävää sormea myös yltäkylläiseen ruokaympäristöömme ja prosessoituihin, runsasenergisiin tuotteisiin. Onkin arveltu, että tällaisten tuotteiden saatavuus on edellytys riippuvuuden syntymiselle.

Ruokariippuvuus on häiriintyneen syömisen muoto

Ruokariippuvuutta voi pitää häiriintyneenä syömisenä. Häiriintyneestä syömisestä voi puhua esimerkiksi silloin, kun syöminen aiheuttaa selkeästi päänvaivaa ja vaikuttaa arkeen tavallista enemmän:

• ruoka voi olla jatkuvasti mielessä ja yritys hallita tai säädellä syömistä vie kaistaa arjesta
  
• ruoka ja syöminen vaikuttaa arkiseen tekemiseen ja valintoihin merkittävästi: elämänpiiri voi kapeutua ja tekemisiä voi jättää väliin tai välttää ruoan vuoksi
  
• käytännön tasolla syömisessä on usein ylilyöntejä, joita saatetaan paikata niukistelulla
  
• ruokaa koskevat päätökset alkavat jopa määrittää elämää

 
Häiriintynyt syöminen tarkoittaa siis syömiskäyttäytymistä, jossa on havaittavissa syömishäiriöiden piirteitä tai yksittäisiä oireita. Häiriön diagnostiset kriteerit eivät täyty, mutta vaikutukset arkeen ja hyvinvointiin voivat silti olla selkeät.

ruokariippuvuuden tunnistaminen voi olla helpotuksen tai häpeän aihe

Omassa työssäni olen havainnut, että yhtäältä ruokariippuvuus käsitteenä auttaa joitain. Se voi tuoda lisäymmärrystä omaan tilanteeseen. Se voi auttaa sanoittamaan ja validoimaan omaa kokemusta. Kun haasteella on nimi, se alkaa jäsentyä. Ratkaisujen löytäminen tulee mahdolliseksi ja tuen hakeminen voi helpottua.
 
Toisaalta riippuvuuteen voi käsitteenä liittyä myös häpeää, mikä voi nostaa entisestään kynnystä hakea apua. Voitkin sanoittaa mahdollisia syömiseen liittyviä pulmia juuri niillä sanoilla, jotka sinusta tuntuvat sopivilta. Tarvittaessa tilannetta voi selvitellä ammattilaisen kanssa lisää.
 
Huomaa myös, että syömisen pulmien eri muotojen rajanveto on vaikeaa, sillä ihminen saattaa tunnistaa itsensä monestakin eri muodosta. Ruokariippuvuudella on havaittu yhteyksiä ja päällekkäisyyksiä mm. tunnesyömisen ja ahmintahäiriön oireiden kanssa.

Ruokariippuvuus on yllättävän yleistä

Jos tunnistat ruokariippuvuuden piirteitä itsessäsi, et ole yksin. Kansainvälisissä aineistoissa ruokariippuvuutta on esiintynyt jopa 20 prosentilla. Suomalaisaineistossa naisilla ruokariippuvuutta oli 6,6 prosentilla ja miehistä 1,5 prosentilla (Lumia ym. 2023).

Yksittäiset ruokariippuvuusoireet olivat kuitenkin tätä yleisempiä. Suomalaistutkimuksessa yli neljäs koki huolta omasta syömiskäyttäytymisestään ja lähes viidennes koki syömiskäyttäytymisen aiheuttaneen psyykkisiä ongelmia kuten masennusta, itseinhoa tai syyllisyydentunteita.

Mistä tunnistaa ruokariippuvuuden?

Ruokariippuvuuden yleisin mittari on Yale Food Addiction Scale (YFAS). Itsearviointikyselyssä vastaaja arvioi 25 kysymyksellä syömiskäyttäytymistään. Kyselyn kysymykset koskevat riippuvuuden oireulottuvuuksia: ruuanhimoa, syömisen pakonomaisuutta, syömisen haittavaikutuksia, toleranssia, vieroitusoireita, vaikeutta hallita syömisen aloitusta, määrää tai lopetusta sekä ongelmallisen syömisen jatkumista haitoista huolimatta. Kyselyn englanninkielinen versio on täytettävissä netissä maksutta. 
 
Yksilötasolla olennaista on pohtia, mikä omassa syömisessä on ongelmallista tai pulmallista. Ensimmäinen askel on myöntää itselleenkin, että jokin huolettaa tai tuntuu hankalalta.
 
Sen jälkeen voi arvioida, millaisia seurauksia toiminnalla on ja millaisin keinoin olet yrittänyt selvitä asian kanssa.

Kolmanneksi mieti, pääsetkö eteenpäin omin avuin vai tarvitsetko tukea.
​

Ruokariippuvuuden hoito

Ruokariippuvuuden hoidossa on peräänkuulutettu terapeuttisia hoitoja, minkä itsekin allekirjoitan. Yksioikoisesti itsekuriin pohjaavat dieetit tai syömisen muokkaaminen uuteen uskoon ilman ongelman juurisyyn tunnistamista todennäköisesti ylläpitää vaikeuksia tai jopa pahentaa tilannetta.

Syömisen pulmissa on aina tärkeää luoda lisäymmärrystä omaan tilanteeseen. Se, mitä lautasella tapahtuu, heijastaa yleensä jotain muuta. Pohdi esimerkiksi:
​

• Mistä arvelet pulman juontavan juurensa? Millaiset sisäiset ja ulkoiset tekijät ylläpitävät haitallista toimintaa? Esimerkiksi ajatukset, tunteet, stressi, aiemmat kokemukset ja nykyinen elämäntilanne tyypillisesti vaikuttavat syömisen pulmien kehitykseen.
• Millaiset voimavarat ja resurssit auttavat nyt eteenpäin?

Alkuun syömisen pulmien ratkonnassa pääset esimerkiksi Mielenterveystalon maksuttomilla omahoito-ohjelmilla, joista suosittelen tutustumaan Syömisongelmien omahoito-ohjelmaan ja/tai Ahminnan omahoito-ohjelmaan, mikäli oireesi viittaavat ahmintaan. 
​
Itsetutkiskelu ja oma-apu voi auttaa, mutta jos haasteidensa kanssa on kovin solmussa, kannattaa myös hakea ammattilaisapua esimerkiksi syömisen pulmiin erikoistuneelta psykologilta tai psykoterapeutilta taikka syömisen psykologiaan perehtyneeltä laillistetulta ravitsemusterapeutilta.

---

Jutun on kirjoittanut terveyspsykologi Anu Tevanlinna. Hän on erikoistunut painonhallinnan ja elämäntapamuutosten psykologiaan. Vastaanottoni, jossa käsitellään usein häiriintynyttä syömistä, löydät täältä.

---

Läheitä:
​
Gordon, E. L., Ariel-Donges, A. H., Bauman, V., & Merlo, L. J. (2018). What is the evidence for “food addiction?” A systematic review. Nutrients, 10(4), 477.

Hebebrand, J., Albayrak, Ö., Adan, R., Antel, J., Dieguez, C., De Jong, J., ... & Dickson, S. L. (2014). “Eating addiction”, rather than “food addiction”, better captures addictive-like eating behavior. Neuroscience & Biobehavioral Reviews, 47, 295-306.

​Lumia, I, Tuulari, J., Karlsson, L. & Kajanoja, J. (2023). Ruokariippuvuusoireiden esiintyvyys ja yhteydet psykiatrisiin oireisiin FinnBrain-syntymäkohortissa. Duodecim, 2/23, 151–157.